logo

Pimmeen päivän kuvia

Rankan työ- ja opiskeluviikon päätteeksi piti päästä tuulettamaan aivoja. Pitkästä aikaa käväsin koskella. Päivä oli niin pimmee, että kameran ISO:n sai viritellä suurimmalleen, jotta ees näki putken läpi.

Tämmösen kummajaisen näin koskella. Mikä änkky lie? Oisko yksinäinen alli?

Ajelinpa toisellekin puolen. Viimeksi kävin toiselpuolen keväällä. Tällänen väriläiskä kyhjötti polulla.

Olihan ne karatkin saapuneet. Ovelasti majailivat kosken niskalla.

Arkoja. Tän onnistui jujuttamaan puskan piilosta.

Törmäsin vikkelään hippiäisparveen ja tää oli tarkin kuva jonka sain osumaan. Yritin korjata heilahdusta Photarin Shake reduction – suotimella, mutta aika plastista sillä tulee. Taustaa sain sitten blurrailla…

Niskalla oli myös muita oudonpia tuttavuuksia – uiveloita. En ole ennen naaraita nähnytkään. Niitä oli kaksi parvea – yhteensä toista kymmentä. Muutama vuos sitten uivelouros yritti kihlata telkkänaaraan – mitenhän siinä loppujen lopuksi kävi…

Palatessani autolle huomasin pari mukurakuusta.

Ilmeisesti katse on tarkempi kuusien suhteen kun käväsin siellä Mukurakuusikossa.

Paluumatkalla poikkesin vielä yhelle suppissuolle hakemaan murekkeen täytettä. Paikka ei pettänyt tälläkään kertaa…

  • Jaa

2 Kommentit

  1. Mielenkiintoisia lintuja siellä taas. Harmi, että valo oli jo niin vähissä. Se alkaakin olla nyt ongelmana. Valossa pääsee kuvaamaan vain viikonloppuisin, eikä valo silloinkaan mitenkään taattu ole. Nytkin, kun katsoo ulos…höh.

    • Tää talviaika on kyllä perheestä. Kesäajalla saatas ees valoa iltapäivään. Kyllä alkaa kameran rajat tulla vastaan tässä pimeydessä…