logo

Etelä-Sorsavesi: Linnasaari, Karhunkivet ja Murhisaaren kivi

Viime la kävimme taas meloskelemassa Sorsaveellä. Tällä kertaa eteläpuolella. Ilima oli taasen mitä parrain – melkein hellettä ja lähes tyyntä.
Sinnepä oli hankala löytää kannootin laskupaikkaa. Sorsakosken venelaiturista se olisi onnistunut mutta olisimme joutuneet kiertämään Sortoniemen. Ainut paikka missä ei tullut vastaa lukollinen puomi oli Tulilahden pohjukka, jossa vaihtuu kunta Leppävirtasta Pieksämäkeen ja Koskentie vaihtuu Sorsakoskentieksi. Tieltä Leppävirran puolelta lähtee pusikkoinen ja jyrkkä autoura rantaan, joka poistullessa oli hankala pikkuautolle. Piti ottaa vauhtia, jotta pääsi tielle muttei samalla törmännyt tiellä liikennöiviin. Kannootin siitä sai kyllä hyvin vesille.
Suunnitelmissa oli kierrellä Etelä-Sorsaveen suojeltuja saarisokkeloita ja samalla bongata kolme geokätköä: Linnasaari, Karhunkivet ja Murhisaaren kivi. Ne oli aikas vierekkäin – km:n säteellä kaikki kolme.
Linnasaari oli varsin komea ilmestys jyrkkine rantoineen.
Kalliolipan alle oli hakattu jotain…

P K ja jokin vuosiluku oisko 1893 tai …? Tämän on kirjaillut perimätiedon mukaan Sorsakoskelainen kauppias. Niiden välissä oli tuoreempia kilkutuksia – ehkä M & E.

Linnasaaressa oli monenlaisia muotoja.

Päältä aukesi muikeet näkymät.

Seuraavaksi suuntasimme Karhukiville. Kiviä oli parittain. Toisen parin lippaa oli käytetty nuotiopaikkana. Seinää oli jätetty nimmareita hiilellä ja raaputtamalla.

Molenpien kiviparien välistä löytyi luola.

Nuotiopaikan kivien takaa köytyi kartiomainen rakonen, jossa mahtui melkein seisomaan.

Toisessa parissa oli ahtaampi menoreikä mutta sisällä mahtui seisomaan hyvin ja seinämää pitkin olisi pystynyt kiipeämään katolle…

 … lohkareiden välistä. Tämä luola oli myös läpimentävä.

Kolmas kohteemme oli Murhisaaren kivi, joka erottui jo pitkälle Tervasalmesta tullessamme. Se oli rapakivi, joka mureni koko ajan. Jos erehtyi ottamaan tukea kivestä niin palanen tipahti veteen.

Kiveen oli rapautunut läpireikä.

Vedessä näkyi joka puolella kivestä irronneita paloja. Kuin ihme ja  kumma reiän viereinen paasi pysyi vielä kiinni.
Meloskelimme Sorsaveellä koko päivän ja tulihan siellä vastaan muutakin kuin vain kallioita ja kiviä, mutta niistä kohtoomisista ens postauksessa…
  • Jaa

Comments are closed.