Tais olla ensimmäinen oikeen kevätpäivä. Koskella tarkeni ilman toppahousuja. Auton ikkuna piti aukasta ja tunkasta luu pihalle. Polut olivat hankalia kulkea – upotti ja livetti.

Viirulan ohikulkiessa olen aina vilkaissut onko ketään kotona ja koko kevään se on näyttänyt tyhjältä. Tänään tähtäilin myös ja ihmettelin että onpas pötön takaseinä kummallinen. Ei kun valotusta lissee…

No, pyrstöhän se siellä takaseinällä. Viirulassa pesitään jo kolmatta kevättä perättäin. Höh!

Muurahaisetkin olivat jo hereillä niissä pesissä joihin aurinko osui.

Jäältä kuului tuttua lurittelua. Västäräkitkin olivat saapuneet korrijahtiin. Ei niitä montaa ollu – ehkä pari kolme. Korreja lenteli sakeana. Yksi pääsi tuohonkin kuvaan…

Niin se kevät etenee – vihdoinkin.