Kevään vierastyökuviot alkavat olla ohi. Läksin tuulettumaan Virmaalle. Tuuli oli kova, joten pysyin maissa. Tein pari lenkkiä ja ulkoilutin kameraa. On se vaan maalla ihan eri eliöstö kuin taajamassa. Koko ajan oli jotain sihdattavaa ja moni tilanne meni käsistä… mutta muutama tarttui kennolle.

Iloisin uutinen oli uuden sääskipesän asuttaminen – nimensä mukaisessa nimessä – Lintuniemessä.

Pesä oli jo rakenteilla viime kesänä ja nyt sillä oli jo vahti, joka ilmaantui hyvissä ajoin taivaalle ilmoittamaan, että alas häipyä. Nappasin lähestyvästä vahdista pari kuvaa ja peräännyin.

Pesä on nimen kapeimmalla kohdalla ja polku kulkee puun alta. En halunnut sen enempää häiritä hautomista ja palasin takaisin.

Kuulin, että pesäpuu on merkitty Sääskisäätiön toimesta, mutta minusta polulla pitäisi 100 m ennen pesää olla varoitus pesästä ja kieltää alueella liikkuminen pesintäaikaan. Nytkin mua vastaan tuli pesältä päin äänekäs nuorisojoukko, joka ikäväkseni karkotti älämölöllä ihan lähellä kukkuneen käen.

Pesää pääsi kuvaamaan melkein km päästä ja oli vaikea sanoa oliko se asuttu. Vahti oli ainakin siitä merkkinä. Toivottavasti kaikki on hyvin…

Muista päivän kohtaamisiani voi tarkastella nuamakirjan kalleriassa.