logo

Elämä on välillä kuolemista

 Kohtasin eilen koskella elämää – sen nurjempaa puolta. Koivutkin vuosivat ”verta”.

Laavunsaaressa keskellä polkua nakotti kuollut myyrä. Olikohan Viiru herraa varislinnut häirinneet ja se oli joutunut luopumaan rouvan ateriasta?

Rouva Viiru oli erityisen kiinnostunut minun liikkeistä polulla. Taitaa poijat kuoriutua, kun noin hermostuttaa.

Kanavilla huomasin heinikossa kököttävän sinisorsan. Se ei lähtenyt mua pakoon vaan jäi siihen tuijottamaan. Huomasin verta sen nokassa ja siipi roikkui. Se makaili sähkölinjan alla. Se oli tainut lentää johtoihin.

 Se oli jo pitempää siinä makaillut kun verikin oli kuivunut.

Äkkiä se lähti mua pakoon ja hyppäs kanavaan. Mietin mitä tehdä… No, soitin Leppävirran palolaitokselle ja kysäsin, että oisko niillä pitkää haavia tulla nappaamaan sorsa kanavasta.

Nepä tuli ja hetken ajon jälkeen saivat sen kiinni. Vauriot olivat niin pahat että ne päätti lopettaa linnun. Kuollut sorsa vietiin viirun pöntön lähelle. Aateltiin että siinä olis poijille…

Samalla palomiehet löysivät kanavasta ruhon. Se oli jo pahasti mädännyt saukko. Jopas kuolema niittää… Viime viikolla löysin kuolleen minkin laavunsaaresta. Se paljastui lumesta.

Vanhat kanavat ovat kyllä aika paha loukko eläimille. Joskus niistä on pelastettu hirviäkin. Pikku eläimille olisi hyvä laittaa sellaiset portaat, että ne pääsis pois sulkujen sisältä, vaikka hako. Siellä on nyt vain alumiinitikkaat kädellisiä varten.

  • Jaa

6 Kommentit

  1. Huh, sinulla oli tummansävyinen päivä, surettaa sorsaparan kohtalo ja kaikkien muidenkin eläinten. Olisi kyllä hyvä ajatus laittaa eläimille portaat.

  2. No jopas on osunut kohdalle tätä osastoa. Ikävästipä on sorsalle käynyt.

    Nuo portaat eläimille olisivat kyllä tärkeät. Olen itse kerran pelastanut pienen lepakon vesialtaasta jonne se oli varmaankin saalistaessaan pudonnut eikä mitenkään päässyt liukkaita reunoja pitkin ylös. Oravakin voi helposti hukkua ihan tavalliseen pihalla olevaan vesitynnyriin. Niihinkin kannattaa pihalla laittaa joku keppi portaaksi.

    (En tiedä saako viiru syötyä noin isoa lintua, pöllöt kun nielevät myyräsaaliin kokonaisena eivätkä oikein osaa paloitella ruokaansa niinkuin haukat. Mutta hyvä se on jättää luontoon, varmasti kelpaa jollekin kulkijalle ja tulee kierrätettyä ja hyvään käyttöön.)

  3. Elämä ja kuolema ovat pari. Kyllä, tällaista tulee paljon vastaan, kun liikuskelee hiljaa luonnossa ja ihmisten rakennelmien lähettyvillä. Jollakin tavalla kuitenkin koin nämä kuvat yllättävän kauniiksi. Luonnossa kuolema on erilainen ja merkitsee vähemmän kuin ihmisille.:)

  4. Manteli: Joskun on.. onneksi ei aina.

    uuvana: Niin, arvelin minäkin ettei se kelpaa viirulle, mutta jossain näin kuvan kun viiru tai muu pöllö paloitteli pulua. Olisko ollut sitten huuhkaja…

    Pitsit sekaisin: Luonnossa toisen kuolema on toisen ilo – mahdollisesti jopa selviytyminen on siitä kiinni.

  5. Sellaista elämä on. Loppuu joskus. Tuollainen vertavuotava koivu on erään naapurini pihassa, aika karseen näköinen. Mutta uutta elämää tulossa, viirunpoikia. Silloin ei passaa kovin lähelle pönttöä mennä…