Joulukara

Läksin etsimään joulurauhaa koskelta. Ainoastaan koiran haukku kuului – kaukaa. Kohta paukkui halot ja sitten…

… ritisi kuusi ja mänty – nuotiossa.

Läksinpä sitten kattelemaan näkymiä…

Vastaan lensi harvinaisen kesy kara.

Se niiaili ihan vieressä.

Välillä tuntui, että se lensi viereen ihan vaan poseeraamaan.



Karasoun jälkeen palasin laavulle lämmittelemään.

Makkaroo ja kuumoo mustaviinimarjamehua. Siinä se kuunnellessa hiljaisuutta ja nuotion ritinää valoisa-aika humahtikin nopsaan…

2015-03-04T11:08:21+00:00 25.12.2010|4 Comments

4 Comments

  1. Pehmyt piirto 25.12.2010 at 16:51

    Mikäs tuon hienompaa viettää joulua, varmaan tuolta koskelta löytyi rauhaa, mutta myös kara.
    Hienot kuvat tuosta linnusta, pullukka rintaisesta koskipapista.

  2. ATToivanen 26.12.2010 at 10:42

    Pehmyt piirto: Näillä valoilla on karasta hankala saada värikkäitä kuvia, mutta kun se tulee tarpeeksi lähelle niin sitten erottuu jo ruskeaa.

  3. uuvana 27.12.2010 at 23:23

    Jopas hän oli linssilude, hyvin olet saanut läheltä kuvia. Jos ja kun noin läheltä päsee kuvaamaan, niin pilvinen päivä ei välttämättä ole ihan hullumpi. karan kauniin pehmeät värit tulevat kuvaan ilman aurinkoisen kelin vaivaa, turhan kovia kontrasteja.
    Laavu näyttää mainiolta, kyllä tuolla istuskellessa mukavasti varmaan aika humahteleekin.

  4. ATToivanen 31.12.2010 at 16:44

    uuvana: Samaa kattelin minäkin. Kun kun kara peittää suuremman osan kuvalasta niin väri alkaa löytyä. Kyllä, aika kuluu mukavasti laavulla.

Comments are closed.

Kiinnostiko kuvat?
close slider

Kiinnostuitko Satunnaisen Retkuilijan valokuvista?
Ota yhteyttä!

Valokuvieni käytöstä julkaisuissa, verkkosivuilla jne. sekä kaupallisissa tarkoituksissa on sovittava erikseen.

Nimi (pakollinen)

Sähköposti (pakollinen)

Kuvien käyttötarkoitus