logo

Koiviston punapäät

Perjantaina vietin kolmituntisen koskella -25°C pakkasessa – ihan vaan nuotiolla lämmitellen ja paistellen makkaraa – sekä välillä kuvaillen.

Laavunsaaren koivikoissa huomasin punapääpariskunnan roikkumassa koivun riipoissa ja syöden siemeniä.

En ole urpiaisia ennen tavannut ”livenä luonnossa”. Pihallahan niitä syöttöpaikalla on joka talvi.

Ne ahkeroivat samassa koivussa varmaan tunnin.

Keikunnan mestareita.

Pää alaspäin. Liekkö näin hyvän tarjonnan syy se, ettei urpiaisia ole vielä näkynyt syöttöpaikalla?

Välillä kävin lämmittelemässä laavulla. Pari kuppia kuumaa teetä – ja sitten kiertelemään. Siinä se valoisa aika hurahti nopsaan ja auringon laskiessa palasin töihin.

  • Jaa

9 Kommentit

  1. Näissä puuhissa – koivunurpuja syömässä – olen minäkin urpiaiset aina luonnossa nähnyt. Ruokintapaikalla niitä on ollut tänä talvena paljon. Niinkuin muitakin lintuja. Tuolta korkealta oksilta kuvatessa pitkä putki onkin tarpeellinen, hyvin on ylttänyt. Pitäisköhän keväällä harkita jo ainaki 300-millisen hankintaa… Nelisatasta en viitsi raahata mukanani, olen sitä livenä nostellut muutaman kerran, se riitti.

  2. irma: Pitkällähän sitä pitää kurkottaa. Mulle toi 100-400 zoomi on käyttökelpoisempi kuin kiinteä 300 – ja painoon tottuu 8)

  3. En ole itse saanut urpiaisia kuvattua, kun ne ovat aina niin korkealla latvuksissa. Isoja parvia on tänä talvena näkynyt, isoimmassa oli ehkä 70.

    Mmmmm…nuotiomakkaraa… Muistin tässä yhtenä päivänä metsästäjien kodan, joka olisi inhimillisen kävelymatkan päässä. Kunhan pakkaset vähän laskis, niin vois käydä tsekkaamassa sen. Viitti sinne mennä näpit jäässä nuotiota sytyttelemään, kun ei muutenkaan noi partiotaidot ole mitenkään hallussa :).

  4. Varmaan on vaan ruokinnasta kiinni 😉 Kyllä noille notskieväille tulisi kuka vaan!
    Hienot kuvat urpi(L)aisista ja upeat nuo oksat..

  5. Hullukaali: Olen todennut, että nuotion sytyttämisessä pakkasella ei päde mitkään partiotaidot vaan helposti syttyvä ja pitkään palava apuväline. Kokeilin joulun aikaan saada tulta aikaiseksi nykyaikaisilla tuluksilla. Nälkä olis tullut, ellen olis saanut aiempien kävijöiden nuotion kytyä syttymään. Pe olin varannut mukaan sytytyspaloja, joilla sain vähän märemmätkin puut syttymään. Järeitä oli nämä palat kun niissä oli palavana aineena jotain kolmiolla varoitettua ainetta.

    Elisa: Kyllä noilla eväillä jaksoi pakkasessa taaperrella 8)

  6. Tuollaista retkeilyä voisi itsekin joskus kokeilla. Olisihan se kiva kuvailun ohella lämmitellä nuotiolla ja paistaa makkaraa..
    Hyviä kuvia olet urpiaisista saanut. Täällä päin niitä ei ole näkynyt ollenkaan

  7. Ihania kuvia urpiaisesta roikkumassa huurteisessa oksassa. Hienoja kuvia!
    Täälläkin on ollut tosi kylmää, eikä minusta ole lähtijäksi luontoon. Onneksi ikkunan läpi saa jotain korviketta, mutta eihän se sama ole.
    Kohta tulee kevät, joten sitten alkaa muutenkin vilkastua lintumaailma.