Siitä on kolome vuotta kun kävin retkuilemassa ja kuvaamassa Leväniemen lohkarelinnan Jäppilässä. Luolan kuvat päätyivät Suomen Luolat-kirjaan. Silloin päätin palata etsimään lisää luolia kivisimmästä nurkkauksesta, jossa koskaan ennen olin käynyt.
Tänään töitten jälkeen kävin kotona pikaisesti vaihtamassa kutteet ja hyppäsin Juhtan kyytiin, joka kuskasi minut Sorsakosken ohi Leväniementielle. Samasta risteyksestä toiseen suuntaan on opasteen Kivikurulle. Vähän ennen mettätien pään kiepsausta vasemmalla pilkisti lohkarelinnan suuaukot (kartta). Näin lehettömänä aikana ne näkyi tielle asti. Ajelin tien päähän. Astuin ulos Juhtasta ja kuulostelin mettää. Jossain vihelteli pyy. Tuuli kohisi puitten latvoissa.
Suuntasin kohen Tulisaarten vastaista niemeä, jossa oli lukuisia suuren kiven merkkejä (kartta). Päätin kurkata jokaisen.
Suuntasin ensin rantaan, josta pitkällä putkella tiiraillessa löysin vanha tuttavan (kartta).
Heinäkuussa 2013 olimme Sorsaveen meloskeluilla ihastelleet tätä virtahevon näköistä kiveä.
Niemen eteläosan louhikosta löytyi ensimmäinen vanha nuotiopaikka.
Joku oli pitänyt suojaa pari metrisen lipan alla.
Kurkistelin suuria kiviä. Tämä näytti pääkallolta, joka tiiraili järvelle.
Siten silmään pisti kivi kalliolla.
Se osoittautuikin kahen kiven kerrostumaksi (kartta).
Lisäksi alla oli kolme aluskiveä. Kivi tukeutui myös kallioon.
Vieressä makoili kivi kalliolla.
Alta näki läpi, mutta joku oli halunnut peittää näkymän kahella irtokivellä.
Niemi oli haasteellista retkuilla – kiveä ja kalliota märkine ja liukkaine jäkälineen.
Rannasta avautui syssyinen näkymä Tulisaarille.
Kiertelin niemeä keskemmälle ja sieltä löytyi komea aumakivi (kartta).
Pyöreämuotoinen suuri murikka herätti huomiota.
Sen alta paljastui läpimentävä tilava luola (kartta). Luolan suulla ja sisällä oli pietty tulta useammassa paikassa.
Luolasta löytyi valolla leikkivä retkuileva tonttu.
Luola oli varsin tilava – pituutta viitisen metriä, korkeutta puolitoista metriä ja leveyttä nelisen metriä.
Takapuolelta katajat yrittivät maastouttaa kuivaa leposijaa.
Palailin taasen rantaan. Löysin lohkareisen rinteen.
Lohkareitten välistä löytyi useita luolia. Tässä oli suurimman U-muotoisen luolan suuaukko (kartta).
Ensimmäinen huone oli kooltaan kolmisen metriä pitkä, kaks metriä korkea ja puoltoista metriä leveä. Perillä luola kääntyi oikealle.
Sieltä löytyi toinen sissään menoaukko. Luolan olisi mahtunut läpikulkemaan pieni immeinen – suurempi kuin kaasupullon kokonen peska.
Tässä toinen suuaukko.
Tällä rakosella oli kokoa viitisen metriä ja korkeutta pari metriä ja leveyttä puolisen metriä.
U-luolan vieressä oli lippaluola.
Lipan alta aukesi näkymä Pesälahelle. Lohkareitten väleissä oli useita muitakin pienempiä luolia.
Kolme tuntia vierähti noppeesti kolutessa louhikoissa. Vielä jäi paljon tutkimatta Leväniemestä. Tänne vielä palajan.
