Torstaipäivä oli Länsirannikon turneen kylttyyripäivä. Illaksi oli tarkoitus päätyä Porin Jazzeille.
Ajelimme Kristiinankaupungin tukikohdastamme – leirintäalueen hienosta mutta kosteasta retro-mökistä – rannikkoa pitkin etelään.
Merikarvian kalasataman savustamolta ostimme uunituoreet jazzeväät – silakoita ja isoja meriaffenia.
Reposaaressa täytimme mahamme iltaa varten Suomen toiseksi vanhimmassa ravintolassa – Reposaaren kalaravintolassa. Ai, että oli kaikenlaista hyvvee kalaherkkua tarjolla.
Sitten läksimme ettimään Reposaaren Takarannan rakkauventunnukstuksia. Jussilla oli vihiä, että Takarannalla on kilkuteltu kaiverruksia kallioihin. Maisematutkimuksen yliopisto-opettaja Eeva Raike kertoo “hiiskuttua”-Turun yliopiston historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksen verkkolehden artikkelissa “Kallioon hakatut rakkaudentunnustukset”, että Takarannalla on kalliohakkauksia yli 350 kappaletta ja ne levittäytyvät Takarannan Valonheitinkalliosta pohjoisluoteeseen Punaisille kallioille sekä eteläkaakkoon Junnilan kallioilta aina Lontoon kalliolle saakka.
Ajelimme Linnakepuiston kiepsaukselle ja läksimme tutkimaan Junnilanjärven ja meren välissä olevaa kalliota (kartta).
Usealta kalliolta löytyi lukuisia hakkauksia 1800-luvulta aina näihin päiviin.
Meistä ihan kaikki ei kyllä liittynyt rakkauventunnustuksiin.
Myrkkypullo?
Yleisin hakkausaihe on sydän, joita löytyi lukuisia.
Tätä kuvaa tummensin, jotta seppelehakkaus erottuisi kivestä paremmin.
Tämä taisi olla aika tuores.
Kalliolla oli myös maalattuja alueita. Tämäkin sydämen muotoinen.
Kovassa tuiverruksessa vaihoimme retkuilukutteet vähän fiinimpiin iltaa varten ja suuntasimme kohen jazzeja.
Haaskoo ol ja hyviä essiintyjiä.
Tulipa sitten nähtyä teinivuosien idoli – Brian Setzer.
Hyvillä mielin yön valjetessa suunnistimme kohen Kristiinankaupungin tukikohtaamme.
