Eilen aattelin tehä helepon kierroksen Kivikurulle. Mutta siellähän tuli vielä lunta vastaan koko tien levveyeltä. No, sompailin kesärenkailla lumista mettäautotietä tukkirekan jälkiä pitkin kurun toiselle puolen. Hyvin mentiin nelivejolla kieli keskellä suuta. Mutta sielläkin tuli vastaan umpihankitie. Jätinpä kurun toiseen kertaan. No, kun tänne oli tultu niin jätin auton Salokämpäntien varteen ja läksin tutkimaan Sauna-Saarisen takamettiä (kartta).
Sauna-Saarisen ympäri kulkee jo märäntyneet pitkospuut ja sen rannalla on laavu jossa on tullut pari kertaa käytyä paistelemassa makkaroita. Retkeilyrakenteet ovat kymmenisen vuotta sitten kuopatun Jäppilä-Savonmuan Inari-hankkeen jäännöksiä. Viimeksi käväsin laavulla pääsisäisenä. Silloin lampsin lammen jäätä pitkin laavulle. Siinä istuskellessa risukeittimen äärellä pohiskelin että näitä nyppylöitä en olekaan vielä tutkittua ja kattelin kartalta että valloitus onnistuis parraiten Salokämpäntien kautta.
Kiertelin nimeämättömiä nyppylöitä tutkaillen kiviä ja kallioita. Lähes jokaiselta paljakkanyppylältä löytyi kivi. Tässä oli jopa parivaljakko (kartta).
Etummaisen kiven alla oli kaksi tukikiveä.
Samasta rinteestä löytyi yhdellä tuella varustettu (kartta).
Nurkka-Saarisen rannasta löytyi nuotiopaikka.
Majavalla oli pesän alku samassa rannassa.
Kiersin Nurkka-Saarisen rantaa pitkin kohen laavua. Nämä järjestelmälliset nyppylän päällyskivet alkoi jo huvittaa. En mennyt laavulle vaan kiepsautin kohen pohjoispuolen mäkeä jonka päällä oli kartan mukaan isokivi.
Sielläpä tuli vastaan naama ja sen takana melekonen asetelma (kartta).
Reilu pari metrinen kakkupala kallion nyppylällä.
Sen alla olikin kiviä.
Pyöreämpi kivi oli aika ohuella kosketuksella. Olikohan toinen kivi rapautunut kiven painosta palasiksi?
Kurkkasin pohjoisrinteen ison kiven ja se osottautuikin kummaksi.
No, jopas… Koko seuvun suurikokoisin siirtolohkare keikkui jyrkänteen reunalla (kartta). Kivellä oli 5-6 m leveyttä ja pituutta – korkeutta reilut 3 m. Tämähän on kuin Ruokolahen kummakiven pikkuveli.
Kosketuspinta kallioon oli aika ohut. Tuskinpa kiveä kuitenkaan sais kiikkumaan.
Alapuolelta näkyi että kivi on hiukan vinottain.
Kommee kivi. Kiven alla oli joitain sahattuja ja polteltuja puita. Alla olis mahtunut makoilemaan, mutta oliskohan siellä yöllä tullut ajatuksia, jos tämä keikkaakin…
Palailin autolle kiertämällä Umpilammen. Kankaalta löytyi isohko kivi punaisen kiven varassa (kartta).
Sulamisvesistä oli suosta muovautunut lampi. Kuivaneekohan kesän aikana?
Vielä tuli vastaan punaisella aluskivellä varustettu rapakivi (kartta).
Johan tuli lenkki. Kyllä välillä nousut puuskutti. Tämän piti olla pieni kierros pitkittyneen flunssan vuoksi, mutta taisin kiertää enemmän kuin mitä matka Kivikurulle olis ollut. No, mehtä vie sinne minne kulettaa.
