Yksi pitkäaikainen haave tuli toteutettua viikonloppuna: vissiitti Sulkavan Linnavuorelle. Ajelimme Rantasalmen kautta Sulkavalle, jonka keskustasta löytyi tienviitat Linnavuorelle (kartta).
Parkkipaikalta talsimme puol km niljakasta polkua kohen vuorta.
Aloitimme vuoren tutkimisen altapäin. Vuoren jyrkänteen alla on iso läjä suuria järkäleitä.
Ne on haukasti kenollaan toisiaan vasten. Väleissä on jopa 25 m pitkä luola monine huoneineen.
Jotta saisimme kattavan kuvan Linnavuoren ympäristöstä, otimme avuksi ropellit.
Lennätimme kopterin vuoren päälle.
Tuolta sitä on ollu hyvä nakella kiviä hämäläisten ja muitten vihamielisten niskaan.
Linnavuori on ollut myös suosittu veneilijöitten matkailukohe. Kuopiolainen M/S Alli on vieraillut paikalla elokuussa 1970. Allin matkalaiset ovat olleet ahkeria merkkaajia. Vastaavanlainen Allin merkkaus löytyy Jakamilta Suvakselta – vuosi on vaan 1960.
Kopteri selässä ei tullut luolia tutkittua kovin tarkkaan.
Suuntasimme komeimman sisäänpäin kaltevan jyrkänten alle. On se varmaan kolmatta kymmentä metriä korkea.
Kipusimme vuorelle kaposia portaita pitkin.
Vähän ennen vuoren huippua tuli vastaan linnan vallit.
Valli on reilut 100 metriä pitkä ja se on erittäin jykevä.
Perustus tehty suurista kivistä ja on paikoin kolme metriä korkea.
Linnavuoren laelle rajoittuu n. 100×100 metrin alue, jossa on aikoinaan ollut heittokivikasoja. Linnoitus on ajoitettu rautakaudelle tai keskiajalle, jolloin se on tarjonnut suojaa hämäläisten hyökkäyksiltä.
Vuorelta on kommeet näkymät Linnanvirralle.
Vuoren päältä on helposti vahittu muinaisen liikenneväylän kulkijoita.
Talvella se ei näytä olevan kovin kulkukelpoinen. Virtaus heikentää jäät.
Kylläpä näissä maisemissa mieli lepää.
Joitakin vanhoja honkia oli säilynyt vuoren laella.
Nautiskelimme maisemasta lounaan merkeissä. Kuuntelimme virrassa kailottavia joutsenia ja jossain kaukana pöllö huhuili kumppaniaan. Pohimme millainen tunnelma täällä olisikaan tyynenä alkukesän yönä. Se tullaan vielä…
