Seuraavan aamun lähtö vähän viivästyi ku vaihoimme yöpaikkaa. Yöpaikka oli mitä mainioin mutta kanssaeläjät tykkäsivät liikaa mölyjuomasta, joka vaikutti meijän patterien lattaukseen. Koli Freetimesta löytyi rauhaisemmat naapurit.
Olimme etellisenä päivänä ajelleet Käränkälammen rantaa ja huomanneet Käränkävaaran kommeet jyrkänteet.
Tonne halusimme kurkkimaan.
Ajelimme Käränkävaaran eteläpäähän (kartta), jossa oli parkkipaikka ja parkkipaikalta jatkui Kolinpolku vaaran yli kohen Rintasenvaaraan.
Polun alkupäässä oli näköalapaikka Hattuselälle.
Emme kauaa pysyneet polulla vaan kuljimme omia polkuja pitkin jyrkänteen reunaa.
Välillä puuston välistä aukesi näkymiä Pieliselle.
Oltiin aikas korkeella.
Välillä piti pysähtyä keräilemään iltapalaa.
Metsän kultaa.
Paras näköala löytyi jyrkänteen mutkasta, josta aukesi näkymä Käränkälammen yli.
Ihailtavaa riitti.
Löytyi yksi töyräskivikin.
Evästelimme kivellä ja naatiskelimme elokuun helteestä ja mahtavasta näköalasta.
Retkuilijan paras polttoaine.
Välillä puitten välistä saimme näköyhteyven myös ite Koliin.
Palailimme autolle vaaran päällä kulkevaa polkua myöten. Jahtasimme tovin pohjantikkaa, muttei se suostunut poseeraamaan. Tämä mörrimöykkykoivu kylläkin…
