Soisalon Seudun toimittajan Kari Voutilaisen kanssa tuli puhetta Haapamäen grafiittilouhoksista ja samalla kysyin että onko hänellä tietoa Tirinlinna nimisestä paikasta. Olin ihmetellyt moista nimeä kartalla. Hän ties keneltä kysyä. Sainkin pian paikallisen alkuasukkaan Tauno Räsäsen yhteystiedot.
Tänään pirrautin hänelle. Hän kertoili, että kyseinen paikka on ollut ainakin hirvimiesten mieleen. Sovimme että ajelen Liukonpeltoon ja lähetään käymään kivellä.

Matkan varrella katsastimme rakoluolan (kartta). Viimeksi Taunon käydessä, luolan suulla ei ollut kuusta.

Luola oli 6-7m pitkä ja kapeni puolen metrin leveydestä loppua kohden niin että maha otti taas kiinni.  Katossa oli lohkareita joiden välit oli tukkeutuneet sammalella ja jäkälällä.

Kurkotin kameran mutkan taa. Jatkoimme matkaa…

Kartassa voi luulla että Tirinlinna teksti kuuluu jyrkänteelle – ehei… Se on nimen vieressä oleva kivi, joka on haljennut kolmeen osaan.

Tauno oli parikymmentä vuotta sitten puolukkareissulla kirjoittanut laatikossa olleeseen vieraskirjaan.

Meiltä jäi nyt kirjoittamatta. Aika, kosteus ja ampparipesä oli tehnyt vihkosta aika pehmeen.

Taunosta saapi halkeamaan mittakaavaa. Halkeama oli läpimentävä ja oikean puoleisen lohkareen alle jäi miehen mentävä makuutila.

Tutkiskelimme ja pohdiskelimme miten kivi oli halennut. Olisiko pudonnut jäätiköltä ja halennut?

Hauskasti linnalla oli katolla katettu terassi.

Tulipas reippailtua pirtsakassa syysilimassa pari tuntinen. Sain vielä mukavasti lämmittävät kaffet Taunon kotpaikalla. Kiitosia vielä kerran oppaalle!