Suonenjoen ja Karttulan rajalla Kakkisen salon erämaa-alueella on tullut nyt tänä kesänä käytyä usseemman kerran kalassa ja marjassa – ja muuten vaan ettiessä vaihtelevia mökkitiereittejä. Tänään tuli marjastettua 6 tuntia keltaisten marjojen perässä. Happee tais tulla enemmän…

Keväällä kartasta sattui silmään Ollinkivi, jonka kävin kuvvaamassa. Sen nimessä onkin haaska tarina. 
Olli Koivistoinen eli Kakkisen Olli (18. joulukuuta 1877 Suonenjoki – 1953) oli Kakkisen salon erämaa-alueella asunut sanavalmis savolaisukko josta on jäänyt elämään paljon tarinoita. Häntä kutsuttiin Kakkisen salon muaherraksi. Kakkisen salo oli Ollin elinaikana tietön, louhikkoinen ja soinen erämaa-alue Suonenjoen keskustaajaman koillispuolella. (Lainaus: http://fi.wikipedia.org/wiki/Olli_Koivistoinen)

Nyt alueella risteilee mettäautoteitä mutta salo on edelleen asumaton. Ollin torppa ja tilukset on nyt Jouhtenisen metsästysseuran käytössä. 
Tuonne Ollin polkujen varteen on isoon 5 m korkeeseen kiveen hakattu muistokirjoitus Kakkisen Ollille. Käydessäni keväällä kivellä minulla ei ollut tiedossa ko. kirjoitus, joten en osannut bongata sitä. Tapio Suomalaisen kotisivuilta löytyy kuva kirjoituksineen.
Kakkisen Ollista on Kauko Vainio kirjoittanut kaksi omakustannekirjaa Kakkisen Olli – kertomus Olli Koivistoisesta, omalaatuisesta humoristista ja poikkeuksellisesta salon ukosta, 1957 ja Kopratalakkunnoo – kertomus sanavalmiista savolais-ukosta ja hänen lähiympäristöstään, 1977. Osia näistä hulluista jutuista voi lukea Aulis Koivistoisen blogista.

Kakkisen salolta löytyy monia suuria siirtolohkareita, jotka ovat kiipeilyharrastajien suosiossa. Yhdellä kivellä oli pari kiipeilijää tänäänkin. Minua kiinnosti tämä lohkare, kun sen alle jäi mukava immeisen mentävä kolo.

Kolo oli ihan kuiva, joten siinä olisi sopinut viettää saetta.

Lohkareen vasemmalla puolella oli hauska ruosteen värinen lippa.
Mitähän nuo mustat läikät on? Ruosteen värisistä uurteista voisi kuvitella villillä mielikuvituksella vaikka kalliomaalauksia…

Kivi takaa – poispäin tieltä. En tiedä onko tälle kivelle annettu nimeä. Ei ainakaan kartassa ollut.

Lähen tästä saunaan pehmentämmään marjanpoimintalihaksia. Jos tuo tuuli ei tyynny enkä pääse kallaan, niin kiipeän mökin parvelle ja alan lueskelemaan Korpatalakkunnoo metsänkuningasmallasjuoman kera.