Tuossa kesän alussa kävimme emännän kanssa tarkistamassa Henrik Laitisen vuonna 1877 dokumentoiman mielenkiintoisen kohteen Kulhavanmäellä (kartta) Vehmersalmen ja Leppävirran rajalla.
Hänen mukaansa Kulhavanmäellä olisi melkein 20 hautakumpurauniota, joista yhen hän oli kaivanut auki ja löytänyt hiiltä, ruumiin tomua ja kvartsi-iskoksia. Kvartsi-iskokset viittaisi siihen että kyseessä voisi olla kivikautinen hautaraunio.
Google Earth ilmakuvakin näytti että mäki onkin entistä peltoa – tai aukkoa, jossa on useita rykelmiä. Olisiko nuo niitä hautaraunioita? Pohjoispää aukosta on ihan tasaista. Menikö keskellä vanha tie, kuten kartta näyttää?
Ajelimme Soisalon pohjoispäähän ja ajoimme vahingossa ohi mäelle vievästä tiestä, mutta emme kääntyneet takaisin vaan kurvasimme Pajumäentielle ja lähestyimme mäkeä pohjoisesta Räsässuon eteläpäästä. Mäelle oli helppo kiivetä suuressa avarassa kuusikossa.
Pupu ihmetteli mäen alla että mitä nuo tiällä könyää.
Tulimme vanhan pellon laitaan, jossa oli kasattu kiviä – olisiko traktorilla työnnetty jontkaa? Mielessä kävi että siinäkö ne kivet nyt oli – onko aukolla enää mitään?
Kuten ilmakuva näytti pellon pohjoispää oli tyhjä raunioista mutta eteläosasta löytyi heti raunioita vaikka kuinka.
Kiertelimme metrisessä pajukossa ja etsimme kivikumpuja. Oli monen kokoista kasaa. Osa siistimmin lavottuja – osa ei.
Osa hukkui pieniin kuusiin, pihlajiin tai pajukkoon.
Osa oli sammaloitunut lähes kokonaan.
Joissain näytti olevan kasaan kuulumattomia kiviä. Laitisenkin mukaan päällä oli ennen vain pieniä pyöreitä kiviä.
Emme mielestämme huomanneet kasoilla mitään järjestystä.
Pohimme että miten nämä eroaa kaskiraunioista tai vaan kivikasoista, johon on kasattu pellolta kiviä? Huomasin yhessä kasassa reunakivet: suurempia tasasivuisia kiviä, jotka oli asetettu kaaren muotoon – kuvassa pari ihan eessä. Näytti siltä että pyöreät kivet oli ladottu niitteen sissään. Nämä näytti järjestelmällisemmin rakennetulta kuin vain että kivet olisi heitelty kasaan. Tosin osa päällyskivistä näytti että ne oli heitetty kasaan myöhemmin.
Mäellä oli hieno tunnelma – tasainen pyöreähkö laaja kumpu. Löysimme kaiken kaikkiaan pellon eteläpuolelta 16 kumpua. Otin kummuista koordinaatit kännyn karttaplotterilla ja kameran GPS-tallentimella, mutta tiiot eivät vastanneet toisiaa. Paikat heitteli parikymmentä metriä.
Olikohan tämä tosiaan kivikautinen hautausmaa? Muinaisjäännösrekisteritä ei löytynyt tietoa paikasta. Oliko tieto paikasta unohtunut Laitisen muistiinpanoihin? Oliko pohjoispuolen pellolla ollut myös raunioita? Pohjoisosan länsipää oli ilmakuvan mukaan aukkoa mutta se oli niin pöpeliköitynyttä taimikkoa että sinne emme kurkanneet.
Kuin mäen vartijana, pellot jakavan kiviraunion päässä kuusikon reunassa suuremmalla kivirauniolla kasvoi vanha iso koivu.
Se oli kolmihaaranen mutta aikojen myötä siitä oli katkennut haara tai pari.
Emäntä antaa vähän mittakaavaa miten paksu koivu oli tyveltä. Olipa hieno paikka tämä Kulhavanmäk.
Emännän äksönkamerakuvaa mäeltä.
