Ajenlin Kivisentien päähän ja jalkauvuin louhikkoiseen mehtään. Tarkoitukseni oli evästellä Kivilammen eteläpään laavulla (kartta).
Kivilammen alue kuului osana “Savonmuan Inari”-hankkeeseen, jonka tarkoituksena oli houkutella alueelle kalastajia, metsästäjiä ja eräjormailijoita. Kivilampeen on istutettu kirjolohta sekä nieriää ja luontaisina kalalajeina lammessa elelee siikoja, ahvenia ja haukia. Metsähallitus rakennutti lasmmen ympärille nuotiopaikkoja ja laavuja. Paikalliset matkailuyrittäjät tarjosivat palvelujaan. Kaikki oli valmista, mutta jostain syystä homma ei lähtenyt lentoon ja rakennelmat jäivät lahoamaan. Kivilammen kalastusta yritettiin herätellä vielä henkiin vuosikymmenen taitteessa, mutta kuukkelehtiessani tietoja paikasta, sain yrittäjän sivuilta vain virusvaroituksen ja tietoo murusen, ettei Metsähallitus olisi uusinut yrittäjän vuokrasopimusta 2012.
En siis tiiä missä tilassa kalastus ko. lammella on. Grillikatospaikalla ilmoitetaan alueen olevan yksityskalastusalue ja varoitetaan viteovalvonnasta. No, satunnaista retkuilijaa varoitukset ei haittaa, koska en tullut kalaan.
Läksin rymyämään kohti laavua mettäautotien kääntöpaikalta. Alkuu oli näkyvissä pieni polku mutta se hävisi nopeasti louhikkoon. Kiersin Tulilammen eteläpuolelta.
Pienen harjanteen reunalla tuli vastaan julmettu kivi – pienen omakotitalon kokoinen (kartta). Taasen ihmettelin miksi se ei ole alueen suurimpana kartassa.
Kiven alle muodostui lippaluola, jonka pöytää eläimet oli käyttäneet lepopaikkanaan – sateensuojana.
Pöytä oli lohjennut kivestä ja siirtynyt muutaman metrin suuntaansa.
Samalla nyppylällä suuren kivin takaa löytyi louhikosta toinen kuivan oloinen lippaluola, jonne olisi makkuulleen majoittanut pari kolme henkee.
Ennen laavulle saapumista tuli vastaan tälläinen rykennelmä.
Vihoinkin laavulla – alkoi jo olla huutava näläkä koko päivän retkuilusta Kivimäensalolla. Laavu oli ihan ok kunnossa, mutta puita ei ollut liiterissä. No, lähiställä oli hyviä kiven koloja, joista löytyi kuivaa risua risukeittimeen.
Laavuja ja tulipaikkoja on lammen ympärillä useita. Lampea ympäri kiertää polku ja pitkospuut.
Nautiskelin hiljaisuuvesta ja kärvensin pari pätkää retkuilijan vihannesta.
Seurailin rantasipiparin kisailua. Kävi ne ihan vieressäkin kurkkimassa satunnaista retkuilijaa, mut eivät suostuneet yhteiskuvaan.
Kommee paikka. Tunnin verran siinä tankkasin ja välillä heitti kuurollisen vettäkin, mutta laavun suojassa ei kastunut.
Palatessa autolle tutkailin majavan tekosia.
Se oli patonnut Tulilammesta lähtevän puron.
Molemmat lähtöuomat oli tukittu. Täällä vois illan hämyssä bongata talttahampaan.
Tänne tullaan vielä kiertämään koko erämaajärvi.
