Lueskelin illalla “Puiden kansa” kirjaa, jossa kerrottiin karsikkopuista – vainajien muistoksi karsituista ja lovetuista puista. Loveen tai pilkkaan voitiin kirjoittaa vainajan nimikirjaimet ja syntymä/kuolinaika.

Muistelin Leppävirran vastarannalla ihmetelleeni muutama vuos sitten erästä vanhaa mäntyä, joka oli lovettu ja kaiverrettu. Etsin kuvaa – muistelen sen kuvanneeni, mutten löytänyt… Piti lähtee uuvelleen katsastamaan se.

Löysin männyn hetken etsiskelyn jälkeen lähes Leppävirran laivalaituria vastapäätä (kartta). Sijainniltaan ihan otollinen koska usein karsikko sijaitsee tien varrella, asutuksen ja kalmiston välillä. Leppävirtahan on ollut ja on edelleen vesitie.

Kovin siisti merkintä ei ollut. Kuvassa erottuu merkinnät L 19 532 KN 1931. No, jaa… Olisko tukkilaisten merkintöjä? Rannan puissa on vielä rautalakoja, jotka pitivät niput paikoillaan virrassa.

Kommee puu kuitenkin. Yksi rannan vanhimmista.

Jos teillä on tiedossa paikallisia karsikkopuita niin mielellään kävisin kuvvoomassa, jos soppii.