Eilen ois pitänyt lueskella kasvatustieteitä, mutta oli niin hieno syyspäivä, että kirja lensi nurkkaan… Kun emäntä pääsi töistä, suuntasimme kannootin kanssa Pohjois-Sorsaveelle.
Huomasin kartasta yhdessä saaressa Kiilunselän reunalla Ukkokiven (kartta). Saarella ei ollut muuta nimeä. Ukkohan on yksi itämerensuomalaisten kansojen palvoma jumala – Ukko – ukkosen jumala. Suuntasimme ensimmäiseksi sinne.
Lähestyimme saarta etelästä päin ja saari näytti mitättömältä pusikolta viereisten kalliojyrkänteisten saarien rinnalla. Aloimme epäillä, että millainen kiven murikka se onkaan. Hyvä ettemme meloneet ohi, kun viimein rannassa näkyin kuusien suojassa n. 3-4 metriä korkea tumma murikka. Emäntä aikoi jäähä kannoottiin, kun ei tuo kivi kummoselta rantaan näyttänyt. Päätin kuitenkin tarkistaa…
Pohjoisen suunnasta kivi näytti ihan normaalilta siirtolohkareelta. Kiven ympärillä oli selvästi kävelty aiemminkin.
Kierrettyäni eteläpuolelle hihkaisin emännälle, että alas nousta kannootista – täällä on nähtävää.
Ukkokivi lepäsi pienemmän kiven päällä ja alle jäin parin immeisen mentävä suoja. Tasaisesta katosta näki että suulla oli pidetty joskus tulta.
Miteköhän pitkää kivellä riittää voimia?
Kierrettyäni rannan puolelle huomasin kivessä sisäänpäin viistossa pinnassa punaista.
Sehän näyttää ihan kalliomaalaukselta.
Suurin läikkä oli tuollainen pystyssä olevan kalan muotoinen – tosin ilman pystöä – outo muoto. En muista tavanneeni tollaista lueskellessani kalliomaalauksista.
Yksityiskohta punaisimmasta kohdasta. Olen korostanut punaista kuvankäsittelyllä.
Alempana vasemmalla oleva läikkä. Kuten kuvasta näkyy niin on maalaus sen verran vanha että sen päälle on kasvanut jäkälää.
Kiven ympärillä majava oli tehnyt savottaa ja lisäksi löytyi kaksi haudan mallista kaivantoa – koko n. 2 m x 0.5m x 0.5m.
