logo

Tag : valkoposkihanhi

Linturetki Rastunsuolle, Rautalampi

Tein tänään linturetken Rastunsuolle Jussin matkassa. Kävimme uuvistetulla Rastunsuon lintujärvellä Luonnonpäivän retkellä, jossa Sisä-Savon luonnonystävät pitivät avajaiset puheitten, kaffen ja makkaroitten kera. Kommee siitä on tullut ja nyt näkkee torneistakin. Päivän kuvasaalista Rastunsuon eri lammikoilta ja Tyyrinvirralta.  

Kuivatetun Oravilahden valtavat hanhiparvet, Rääkkylä

Viime syssynä kävin Liperissä kuvailemassa hanhien muuttoa. Tutkailin Tiiran havaintoja ja Pohjois-karjalan havainnoissa Oravilahti Rääkkylässä pisti silmää – tällä viikolla tuhansia valkoposkihanhia. Siitä paikasta piti ottaa selvää. Ajelin Heinäveen kautta Liperiin ja sieltä Arvinsalmen lossilla Oravisaloon ja sen läpi Vänskänsalmen suulle, josta kääntyi tie pumppaamolle. Siellä selvisi paikan salaisuus. Oravilahti (kartta) on kuivatettu 1960-luvun loppupuolella Suomen suurimmaksi kuivatetuksi peltoalueeksi – kokoa kaikkineensa 459 ha. Kuivatusalue on noin yhdeksän kilometriä pitkä ja muutamasta sadasta metristä puoleentoista kilometriä leveä. Nykyisin Oravilahden kuivatusalue tunnetaan erityisesti muuttolintujen levähdyspaikkana. Parhaimpina aikoina […]

Valkoposkihanhestamassa Liperissä

Oottelin aamusella sumu selvenemistä ja läksin katsastamaan olisko Liperin pelloilla hanhia. Lintuyhistykset näkyvät tekevän reissuja Rääkkylän pelloille, mutta aattelin, että josko niitä olis tälläkin puolella Pyhäselkää. Olin eräänä syssynä nähny että niitä oli. Katsastin Pohjois-Karjalan lintutieteellinen yhdistys ry:n verkkosivuilta mikä olis hyvä paikka ja sieltä löytyneitten karttalinkkien mukkaan päätin suunnata Taipaleenjoen pelloille Komperoon. Vaikka Leppävirralla sumu oli selvennyt, ajelin Liperiin melkein koko matkan sumussa. Komperoon mennessä sumu oli jo hälvennyt. Kiertelin peltoja halkovia teitä ja tiirailin sänkipeltoja. Bongasin lintubongarit, jotka näytti, että […]

Suomenlinnan elukoita

Tulipa heinäkuun alussa käytyä isollakirkolla. Viimemmäksi on tullut vain läpikulettua, mutta pitkästä pitkästä aikoo tuli ihan turisteltua. Siinä iltakävelyllä hoksattiin että voitas käyä Suomenlinnassa, kun ilima oli suht lämmin. Lautan perässäroikkujia riitti koko matkaksi. Ensimmäisenä linnassa tuli vastaan valkoposkihanhet. Emot piti tarkkaa huolta etten mennyt liian lähelle poikasia. Vielä olivat jalkapallon kokoisia untuvaisia karvapalloja. Muureilla tuuli aika navakasti joten etsimme mukavan nautiskelupaikan kumpujen suojista – pienen lammen ääreltä. Toimme Sandelsin Suomenlinnaan – tosin liian myöhään… Lammessahan oli elämään… Tukkasotkan emo […]