logo

Tag : minkki

Koskelle tullut on syys

Tänään oli taas niitä kertoja koskella, että sattuma suosi satunnaista luontobongaajaa. Koskeloista oli satoja parkissa oottamassa sopivampaa muuttotuulta. Tuuli puhalteli lännestä ja sai haavat varisemaan. Värikkäät lehet olivat virran vietävänä. Osa jäi nalkkiin. Kattelin että taimenetko ne on kuvulla matalikolla. Se olikin minkin poikanen kalassa, joka sinkoili kivien koloista toiseen, kun haistoi minut. Surenkorentojen mielestä on vielä kesä. Konnuksen joutsenperhe harjoitteli ylitselentoja. Perheeseen kuuluu viis harmaakylkistä tän kesän poikasta. Oisko nuoriso vasta oppinut lentämään, kun pienetkin matkat piti tehä ilmateitse. […]

Minkin poekanen

Koskella paistoi keväinen aurinko. Tiirailin laavun saaren käressä laiturilla telkkiä. Sitten huomasin jonkun karvaturvelon uiskentelevan suoraan päin minua. Minkin poekanen – sellanen kouluviivottimen mittanen. Annoin sen tulla lähemmäs ja samalla räpsin kuvia. Se tuli lähemmäs ja lähemmäs… Lopulta pitkäputki ei enää tarkentanut ja minkki oli jo jalkojeni juuressa. Vasta siinä äkkäs mut ja sukelsi nopeesti laiturin alle. Karoilla oli kevättä rinnassa. Luri luri vaan. Bongasin pajukoissa myös peukaloisen muttei se suostunut kuvaan. Kevään ensimmäiset korritkin käveli pitkospuilla vastaan. Viirulassa ei […]

Karvaturvelo se tämäkin

Läksimpä kuuhulluuden valvotuksen virittämänä piristymään koskelle. Toiveissa oli nähdä ees vilaus majavasta – siksi olin liikkeellä hämärtyvässä illassa. Uittouoman sillalta näin het, että joku turvelo liikehti porseerauskivellä. Ei ku varovasti lähemmäs… Turvelo oli jo uinut kauemmaksi laavun saaren kärjestä, mutta nyt siitä sai jo selvän – minkkihän se. Uiskentelihan se sitten takasin poseerauskivelle. Tolla kivellä olen kuvannut jo saukon ja koskelon ja karankin – useampaan otteeseen. Nyt oli vesisateiden johdosta vettä koskessa niin, että se melkein peittyi. Taas mentiin… Menin […]

1 + 3 ja 2

Pakkasmittari näytti aamulla -20 ja aurinko alkoi kivuta siniselle taivaalle. Päätin varastaa pari työtuntia ja painua koskelle. Ja sehän kannatti… Tapasin heti saukon – pitkästä aikaa. Se oli Koivukoskessa kalassa – affenia veteli… Kauaa en sitä saanut seurata, kun se ei pitänyt sulkimen räpseestä. Toisen pulahduksen jälkeen se katosi. Pakkasen ja killottavan auringon vuoksi koskella oli tosi kuvauksellista. ”Taas toi kurkkii tuolla kiven takana.” Savolainen magnusti – minkki. Se oli jälkien perusteella viettänyt yö laavunsaaren ison kuusen kiven kolossa. Itseasiassa […]

Harmajapää

Tänään piti päästä hoitamaan vieroitusoireita – siis kosken puutteeseen. Paras lääke oli lähteä koskelle. Varustauduin kunnolla: uudet – tai syssyllä ostetut – veden pitävät toppahousut varustutin jalkalenkein ja reunaan kumppari kiristämään, ettei lumi tulvi nilkkaan. Homma toimi! Lunta oli niin paljon, että välillä kahlasin muniani myöten lumessa. Jouduin tekemään polkuni uudelleen – onneksi joku oli sentään käynyt laavun saarella. Arvaas tuliko hiki? Samalla kokeilin kännyyn hommaamaani ViewRanger trackeriä. Ohjelma piirtää GPS sijaintiani peruskartalle. Hommasin siihen 50€ peruskarttaa 1450 neliökm – […]

Tulipään pajalla

Olen käynyt näillä keleillä – aurinko helottaa siniseltä taivaalta – koskella lähes päivittäin. Se on hyvä piristysruiske keksellä työpäivää. Minkin ja karoja olen nähnyt joka päivä. Olen elätellyt toivoa saada kuvaa harmaapäätikasta, jonka kuulin yksi päivä. Paikallinen lintuharrastaja kertoi haukkamaisen ääntelyn olevan sen. Kesken karojen kuvvoomisen kuului tuttu vinkaisu pöllönpöntön suunnalta ja alkoi kumea taonta. Siis se kanavilla tolpan päästä lähtenyt mustalintu ei ollutkaan korppi. Aivan oikein – tulipäähän se. Taas uusi bongaussulka hattuun Konnukselta – palokärki. Yritin päästä avoimempaan […]

The Minkki Show

Kato – mä juoksen! Kato – mä leikin murmelia! Kato – mä loikkaan! Eiks ollut hyvä esitys? Ootas – elä vielä mee… Mä näytän sulle … .. mun hienon vettähylkivän turkkini. Kato! Eiks oo hieno? Ai, ei tee vaikutusta? No, ei sitten. Mä meen sit muualle näyttää..

Matikan kutuaika – sen tietää minkkikin

Eräänä tammikuisena pakkasaamuna. Minä, koskikara, tarkkailen kosken tilannetta erittäin tarkkaan. Minnes toi minkki on menossa? Kova sillä on kiire. Mä meen kyllä toiseen suuntaan… Katos se sai matikan. Tämähän on mielenkiintoista. Minne se sen vie? Ja taas matikka – ja vielä isompi. Usva koskella lissääntyi, joten valitettavasti raportointi päättyy tähän.

Voe mahotonta minkäläenen vuoen 1. päevä

Vuoden ensimmäisenä päivänä paistoi aurinko niin heleästi, etten voinut pysyä poissa koskelta, vaikka oli vähän hömelö olo aaton valvomisesta ja virvokkeista. Uittouoman niskalla istuskeli kara seuraillen uoman meininkiä. Eikä aikaakaan, kun siihen viereen lehahti toinen kara ja alkoi vimmattu taka-ajo korkealla kosken yllä. Jonnekin koskenniskalle ne hävis nahistelemaan… Laavunsaarella ei näkynyt sen kummosempaa ja suuntasin kanaville. Emäkosken niskalla jäällä loikkivatkin Lutra ja Läträ. Ne löysivät jäältä aukon, josta ne pulahti kalastelemaan ja palailivat aina välillä jäälle rouskuttamaan kaloja. Aikani seurattuani […]

Vielä se lämmittää

Eilen oli kuulas ja tyyni pakkasaamu, joten en malttanut pysyä poissa koskelta. Maa oli kuurassa – pitkospuut ja kivet myös – mikä teki niistä luikkaat. Piti liikkua varovaisesti. Uittoväylän rantakivillä törmäsin minkkiin, joka aikansa tuijoteltuaan vilahti kiven koloon. Liekkö sama yksilö, jonka tapasin jo aiemmin? Telkkiä oli pieni parvi ruokailemassa. Välillä vaihdettiin paikkaa. Siinä istuskelin kivillä auringossa ja seurailin kiireettä kosken tapahtumia. Ei aikaakaan, kun alkoi kuulua mekastusta ja joutsen perhe laskeutui koskelle. Jännä miten laulujuotsenen poikasten nokat eivät ole […]