Suomalaisuuden kirjopukineet-valokuvanäyttelyprojektiin tuli kesän aikana otetua muutamia uusia kuvia. Ideana oli mm. kuvata postikorttisarja Leppävirran kansallispukuisista neidoista Leppävirran erityisissä luontokohteissa. Yksi kuvauspaikkaidea oli Suvaksen Jakamien kalliorannat taustalla mahtava Hornanmäki. Koko kesän suunniteltu kuvaus onnistuikin sitten yhtenä hienoista syyskuun viimeisistä päivistä.

Hornanmäki (kartta) on yksi Leppävirran kuuluisimmista ja vanhimmista tarina- ja uhripaikoista.

Hornanmäeltä aukeaa näkymä Suvaksen Jakamille, joka halkaisee järven kahteen selkään: Kukkarin- ja Haapaselkään. Molemmat selät ovat meteoriittikraatereita. Pohjoisemmman Kukkarinselän törmäys tapahtui 85 milj. vuotta sitten ja eteläisemmän Haapaselän 710 milj. vuotta sitten.

Hornankallio mainitaan Kalavevalassa, kun Joukahainen ja Väinämöinen ottavat mittaa toisista laulamalla. Joukahainen lausui:

“Tieän puut Pisan mäellä, hongat Hornan kalliolla: pitkät on puut Pisan mäellä, hongat Hornan kalliolla.”

Lisäksi mäellä kerrotaan asustaneen piru, hiisi tai jättiläinen, jolla oli vastarannan Vierunvuoren pirun kanssa yhteinen pajavarasa, jota ne heitteli Suvaksen selän yli kengittääkseen hevosensa. Sitten sitä ajeltiin hevosrattailla Vierunvuorelta Jakamia pitkin Hornanmäelle ja takasi – ja melu oli valtaisa.

Hornanmäellä on myös muinainen uhrikivi, jonka on halkaissut sen päällä poltetut uhritulet. Lisäksi läheisellä Hiismäellä on sijainnut vielä 1870-luvulla karhunkallopuu, jonka oksaan on nostettu karhupeijaisten jälkeen karhunkallo ja luut on haudattu puun juurelle.

Viime keväänä syntyi idea Suomalaisuuden kirjopukineet-valokuvausprojektin osaksi kuvata postikorttisarja oman paikkakunnan – Leppävirran – luontokohteissa ja sen kansallispuvussa.

Olemme reilun 15 vuoden aikana meloskelleet melkein joka vuosi Jakamilla. Lisäksi useana talvena on tullut potkukelkkailtua saarien välissä kevätjäillä. Minulle pulpahti päähän visio, jonka halusin toteuttaa: neito Leppävirran kansallispuvussa Jakamien saaren rannalla Hormanamäki taustalla.

Hain malleja postikorttiprojektiin mm. some avulla ja sainkin paikallisen mallin, jonka kotipaikka on juuri Suvaksen rannalla. Hänelle oli juuri valmistumassa oma Leppävirran kansallispuku, mutta koronan pirulainen sotki sen valmistumisen aikataulun. Kuvaukset siirtyivät keväästä syksyyn.

No, ei mittään… Saimme sovittua kuvauksille syyskuun viimeisen viikonlopun ja suuntasimme Suvaksen rannalle. Aluksi kuvailimme mallin kotimaisemissa eloveenatyyliin ja sitten meloimme Jakamille. Kylläpä sää suosi. Suvas oli ihan peilityyni ja lämmintä riitti.

Ensin rantauvuimme Romuluovolle, jonka jäitten hioma tasainen kallio oli oiva kuvauspaikka. Sitten päästiin visioni pariin Murtosaaren rantaan. Haa – siinä se on! Juuri kuin visioin! Tältä sen piti näyttää!

Lopuksi otetiin rennompia kuvia ja niistä taisikin tulla melkein kuvauksen parasta jälkeä visioni lisäksi. Sain korttisarjaa haluamani kuvan.

Lopuksi naatiskeltiin Jakamien rantojen väriloistossa – ja tyynestä syyspäivästä – auringosta – ja tietenkin eväistä. Olipa hieno kuvauspäivä.