Viime kesän lomareissu suuntautui Kainuuseen. Käväsimme sukulaisissa Rovaniemellä ja sieltä laskeuvuttiin Paljakalle Puolangalle. Lomamatkasta tuli Satunnaisen Retkuilijan köngäsmatkat – bongasimme matkalla useita vesiputouksia.

Auttiköngäs, Rovaniemi

Auttikönkäästä (kartta) olin nähnyt museon valokuvia ja niissä se oli näyttänyt varsin mahtavalta putoukselta. Nyt paikka sattui matkan varrelle kun laskeuvuimme Rovaniemeltä Kainuuta kohen.

Paikkahan osottautui ihan turistikohteeksi. Vastassa oli iso parkkipaikka, kahvila ja päivätupa sekä luontopolku laavuineen.

Köngäs ei ole luonnontilainen vaan se on valjastettu tukinuittoon 1800-luvulla. Niskalla on pato ja kosken vieressä lahoaa vanha uittoränni.

Itse koski on kyllä näyttävä ja kuuluva. Vesi putoaa 16 metriä louhikkoiseen rinteeseen ja jatkuu jyrkkäreunaisena kanjonina, joka tekee suvannossa tiukan mutkan. Kanjonin reunoilla kasvaa ikimetsää, joka kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Luontopolku kulkee kanjonin polven ympäri jyrkissä maisemissa.

Emme tällä kertaa kiertäneet koko polkua vaan tutustuimme kahvilan tarjouksiin ja jatkoimme matkaa Kainuuseen.

Hepoköngäs, Puolanka

Laskeutuessamme kohti Puolangan Paljakkaa seuraava könkäämme oli Hepoköngäs (kartta).

Hepoköngäs on maamme tunnetuimpia putouksia ja Kainuun ykkösnähtävyyksiä. Paikalle on hyvät opasteet ja esteetön polku. Vähän ennen parkkipaikkaa on myös kesäkahvila.

Hepoköngäs on luonnontilainen 18 m korkea putous, jonka alle syntyy suvanto. Vesi putoaa lähes puutonta kalliojyrkännettä, joten sitä pääsee kuvailemaan joka puolelta. Kun kyseessä on paljon kuvattu kohde niin yritin etsiä ei niin kuvattuja kuvakulmia, mutta kyllä se vaan on komein suvannon rannalta kuvattuna. Kyllä, on se näyttävä. Taas yksi haave toteutettu.

Me jatkoimme kohen Paljakkaa, jossa olimme varanneet pariksi yöksi mökin.

Liejeenjoen köngäs, Puolanka

Seuraavan aamun kohteemme olikin vähemmän tunnettu vesiputous – Liejeenjoen putoukset (kartta).

Nyt ei ollutkaan kyseessä mikään turistirysä, joten etsimme kohteen ihan koortinaatien perusteella. Sellaiset löytyivät Suomen vesiputouksia käsittevältä sivustolta: Suomen vesiputoukset – Matkaopas ja tietolähde Suomen luonnontilaisista vesiputouksista.

Jätimme auton Pahakallion kohille tien reunaan ja suuntasimme vaan suoraan pusikkoon. Hetken päästä alkoi kuulua veen kohinaan, joten tiesimme, että suunta on oikea.

Kylläpä hämmästys oli suuri kun pusikon takaa aukesi soma porrasmainen putous. Putouksella on korkeutta nelisen metriä kaikkine portaineen. Kylläpäs on hieno luontokohe näin pusikon piilossa.

Kesäkuun lopussa oli niin vähän vettä kalliolla että pystyi pomppimaan, istuskelemaan ja naatiskelemaan aamuauringossa.

Komulanköngäs. Hyrynsalmi

Päivän toinen kohde oli Komulanköngäs (kartta).  Nyt matkattiin Hyrynsalmen puolelle ja kyseessä on jälleen turistikohe.

Komulanköngäs on harvinainen kaksihaarainen putous, joista toinen on kaivettu syvemmäksi ja valjastettu myllyn voimanlähteeksi. Mylly on 1800-luvun loppupuolelta ja etelleen toimintakuntoinen.

Vapaana putoava köngäs on hienompi ja korkeutta sillä on 6 m. Putouksen niskaa pääsee helposti katselemaan ja suvannon ympärillä menee pitkospuut. Putouksen alla tuli pongattu harvinainen virtavästäräkki, mutta pitkäputki oli autossa niin totistusaineisto jäi…

Köngäsmatkat oli saatettu onnistuneesti päätökseen. Sitten loppulomaksi siirryttiin vaaramatkoihin.