Haukilamminvuoren lippaluola ja kummakivet, Juva

Karttamerkkien perusteella voi lähteä etsimään lähes koskematon metsää. Vihreällä merkityt luonnonsuojelualueet ovat varmin tapa, mutta kannattaa etsiä alueita missä on paljon louhikkoa. Jos louhikko on oikein järeätä mökin korkusta kivee tai tiheää niin sinne ei metsätyökoneet niin vain pääse. Tämmöisen alueen otin eilen retkuiltavaksi – Haukilamminvuori, Juva.

Osuin oletuksessani oikeaan. Haukilamminmäki on kartan mukaan totella lohkareinen alue. Vuoren metsä ei ollut ihan koskematonta mutta harvennushakkuusta oli jo vuosikymmeniä. Metsäkoneen urat olivat jo hävinneet lähes kokonaan sammaleeseen ja kanervikkoon.

Aaah, mikä maisema. Avarassa mäntymetässä näki yli saan metrin päähän.

Kiipesin ensin vuoren päälle, josta avautui puitten väistä näkymää Haukilammille.

Sitten kiepsautin itteni vuoren pohjoispuolelta karttaa merkityn jyrkänteen alle, josta löytyikin jäljistä päätellen sienestäjien lippaluola.

Luolalla oli leveyttä kymmenisen metriä ja syvyys vaihteli parista metristä noin viiteen. Lipan alla oli pietty tulia ja polttopuita oli kuivamassa.

Luolan oikeassa reunassa oli läpireikä, josta olisi kivet siirtämällä mahtunut ryömimään läpi.

Tämä toinen kulkuaukko löyty kulman takaa ja luola jatkui matalana lippana vielä useita metrejä.

Toisen kulkuaukon yläpuolella oli pesinyt joku lintu. Seinämän alla oli iso kasa oksia, jotka olivat tipahtaneet pesästä.

Jatkoin matkaa jyrkännettä eteenpäin ja vastaan tuli lohkarelinna.

Linnasta löytyi läpikulettava luola ja pieni lippa, jonka perällä oli kolo, josta jatkui jonkun elukan oma luola. Sitä oli kaiveltu…

Läpiluolan läpileikkaus oli kolmion mallinen ja kolome nelejä metriä pitkä. Konttaamalla sen olisi päässyt helposti läpi.

Siellä se lohkarelinna muitten kivien takana.

Kiipesin vielä Haukilamminvuoren eteläpuoliselle paljakkanyppylälle (kartta), josta löytyi mielenkiintoisia kiviasetelmia. Luiskahtaako vai eikö?

Siihen se oli jäänyt nojalle.

Paljakan korkeimmalta kohalta löyty tälläinen pystykivi – aumakiveksi voisi haukkua. Jos oikein mielikuvitusta pingistää niin olisko kasvot molemmin puolin?

Palajakan etelälaidalta se vasta asetelma löytyki.  Pohin että jos nukkuis ton alla niin näkisiköhän painavia unia?

Kovin suurempi ei ollut kiven toinen kosketuspinta kallioon.

Nojakivi oli asettunut kallion reunalle. Tämä oli viimeinen räpsy ennen kuin palasin autolle.

No, kylläpä Haukilamminvuori yllätti. Kotona kuukkelihin ja tutkin Suomen luolat-kirjaa enkä löytänyt mainintaa tästä luolasta. Nytpä on sekin tuotu esiin metsän siimeksestä. Olipas löytörikas retkuilu.

2018-10-14T11:09:01+00:0014.10.2018|0 Comments

Leave A Comment

Kiinnostiko kuvat?
close slider

Kiinnostuitko Satunnaisen Retkuilijan valokuvista?
Ota yhteyttä!

Valokuvieni käytöstä julkaisuissa, verkkosivuilla jne. sekä kaupallisissa tarkoituksissa on sovittava erikseen.

Nimi (pakollinen)

Sähköposti (pakollinen)

Kuvien käyttötarkoitus