Neitvuorella (kartta) tuli käytyä ensi kerran puolitoista vuotta sitten ihailemassa Etelä-Savolaista järvimaisemaa. Maisema vetää helposti vertoja Kolin, Puijon, Hyyppäänvuoren tai Hornanmäen maisemille. Eilen läksimme katsomaan miltä maisema näyttää lumikengät jalassa.

Märällä suvikelillä kiipeäminen laavun kautta näköalapaikoille oli aika raskasta. Suurimman osan matkasta saimme tehdä leveämpää uraa kapealle jalanjälkipolulle. Mutta uurastus patkittiin kommeella näkymällä.

Maisemassa kummastutti lähes jäätön Luonteri. Vain muutamat lahet olivat jäässä. Siinä pohimme että käykö niin että vanhuksina kiikkustuolissa kerromme jälkipolville satuja järvistä joitten päällä pystyi talvisin kävelemään ja jopa autoilemaan.

Viiteossa pääsee kurkkimaan lähemmäksi Luonterin aukinaisia selekiä ja lopuksi Hiidenlahelle.

Siinäpä maisemaa ihaillessa naatiskelimme termarilökit.

Palasimme laavulle ja teimme tulet Metsähallituksen hyvin kuivaamista koivuhaloista. Iloisesti ne paloikin ja lämmitti eväämme.

Neitvuoren laavu onkin yksi parhaiten varustelluista laavuista vessoineen ja kaikkineen – ja todella siisti.

Kippiksit menneelle ja tulevalle vuojelle.