Viime heinäkuun lopulla oli muutama päivä varsin kesäisiä ilimoja. Silloin pääsimme naatiskelemmaan Suvasveen maisemista kannootista käsin. Vierailimme Haapamäessä Suvasveen rannalla parin kaveripariskunnan mökillä.

Meloskelukohteemme oli Henrik Laitisen vuonna 1877 muistiinpanoihinsa tallentama Jouhisaaren linna (kartta).

Jouhisaari erottui kallioisena jo kaukaa.

Kipusimme saarelle pohjoispäästä, jossa tulikin heti vastaan pieni kiviröykkiö. Sen takana näkyi suurempi.

Linnaksi tämä näyttää varsin pieneltä. Kyseessä on ennemminkin lapinraunio – muinainen hautaröykkiö.

Muinaisjäännösrekisteri kertoo lapinrauniosta:

Raunio on kallioharjanteella, noin 10 m rannasta ja 4-5 m vedenpinnasta. Raunio on tehty kalliopohjalle ja sen kiveys on levitetty laakealle paikalle niin, että keskustassa on kalliopohjaa näkyvissä kivien välissä ja reunoillakaan ei ole kiviä jäljellä kuin halkaisijaltaan noin 5 m:n kehänä.

Näyttää siltä että raunion kivet on levitelty. Joku on muinoin ryöstänyt haudan rikkauksien toivossa. Lapinraunioita on tutkittu ja niitten löydöt ovat aika vähäisiä – korkeintaan palanutta luuta ja keramiikkaa. Rauniot on suojeltu munaisjäännöksinä eikä niihin pidä koskea.

Tutkailujen jälkee etsimme evästelypaikan – Jouhisaari-näköalalla.

Meloskeluretkeltä palasimme mökille saunomaan ja sen jälkeen ihailemaan Suvaksen maisemia kommeessa aaringonlaskussa. Toritaidetta – olkaa hyvä.