logo

Kurupää – heinäkuun lumilaikuilla, Inari

Karkasinpa juhlajärjestelyistä Kurupäälle (kartta).  Toteutin edellis kesäisen lupauksen kun valloitimme viereisen Akupään. Ajelin mettäautotietä Kurupään huipun kaakkoispuolelle – Hukkalammen alapuolelle. Läksi siitä kohen Hukkalampea.

Varsin kirkasta oli Hukkalammen ves. Retkuilin kohe siinti lammen takana.

Lammesta lähti virkeän oloinen tunturipuro.

Vaaran rinteillä oli jos jonkinmoista kukkaa kukalla.

Jotain yhteistä näillä kukilla oli.

Saman värisiä kaikki.

En tarvinnut kuleksia yksin. Myös tirppoja oli liikenteessä.

Kaikilla nokka täynnä apetta. Vierailijasta ei selvästi tykätty.

Elettiin heinäkuun ensimmäisiä päiviä ja vielä löytyi lunta – paikka paikoin.

Kurupääällä on tavallaan kaksi huipuua, joista korkein on kallioista ja sen rinteiltä löytyi kaikenlaisia asetelmia.

Huipulle 455,6 m merenpinnasta oli kasattu kunnon keko kiviä.

Toinen Kurupään huippu on taas pelkkää soraa.

Huipulla minut yllätti nopea kesäkuuro, joka sai aikaa värien leiskuntaa hieman alempana.

Enpä ollut ennen nähnyt näin matalaa sateenkaarta.

Taasen tulin häirityksi – tai olin häirikkö. Kapustarinta kiekui varoituksia.

On sillä vaan hyvä suojaväri. Ei sitä ilman kiekumista tahtois erottaa.

Lapin kesä oli hehkeimmillään ja kyllähän tämä retkuilu Kurupäälle voitti sata-nolla kuuman keittiön. No, kävin kurkkasemassa mitä siellä oli saatu aikaan.

  • Jaa

Comments are closed.