logo

Äijih, Ukko, Ukonsaari – seitasaari, Inari

Pyhä-Nattaselta matkasimme Ivalon Koppeloon, jossa pari viikkoisen retkemme majapaikkana palveli kunnostettu mummonmökki. Olimme tulleet myös sukuloimaan, joten aloitimme tutustumaan oikein joukolla Ukonsaareen – Inarin yhteen mahtavimpaan seitaan (kartta) – turistina turistiristeilyllä. Museo- ja luontokeskus Siidan rannasta lähtee kesäaikaan pari kertaa päivässä katamaraani, jolla pääsee tutustumaan Ukonsaareen parikyt minuuttia.

Ukko – Äijih – on noin 250 metriä pitkä, 80 metriä leveä ja 30 metriä korkea kalliosaari. Sir Arthur Evans löysi vuonna 1873 ristiretkiaikaisen, itäistä perua olevan filigraanikoristeisen ohimorenkaan saaren länsipäässä olevasta luolasta.

Samuli Paulaharju kirjoittaa ”Seitoja ja seidan palvontaa” kirjassa vuonna 1932 :

Inarin länsiosassa, Ukonselän suupuolessa on korkea (30 m.), jyrkkäpäätyinen kalliopahta-saari, Ukko, joka monilukuisten muiden saarien joukosta näkyy jo kauas, kirkollekin, yli penikulman päähän. Kalliopahdassa on iso uhriluola, jo vanhastaan tunnettu. Luolassa on vieläkin jäljellä luita, »karhun ja peuran ja linnun luita.» Vanha inarilainen muistelee vanhoista Inarin jumalista, että »Ukko oli miesjumala Inarin Ukonsaarella … ja toinen oli naisjumala, Galguvaaran ahkku, Ukonselän pohjukan pohjoisrannalla. Siinä on semmoinen juppura, mutta ei ole enää kiveä. Siinäkin on uhrattu ennen.

Saaren lohkareluolia on tutkittu kunnolla 2006. Saarelta löytyi luu-, sarvi- että hammasuhreja sekä kaksi  esineen katkelmaa: hopeinen kopeekka, ajoitukseltaan 1606 – 1610 ja pala yhteentaivutettua kuparipeltiä. Kalliohalkeama tai uhriluola on ilmeisesti sama, josta Sir Arthur Evans löysi katkelmallisen ohimorenkaan.

Saari oli virheyvestä heleimmillään.

Saaren länsipuolelta löytyi monia lohkareluolia

Saaren päälle vei puiset portaat ja noustessa alkoi jo näkymät huikeentua.

Huipulta aukesi mahtavat näkymät ympäri Inarinjärveä. Ei ihme että tämä terävähuippuinen saari on niin tärkeä alkuasukkaille.

Pitihän sitä kurkata luoliin.

Osa seurueestamme jäi nauttimaan ihmeellisestä lähes helteisestä tyvenestä.

Kuvassa kolme ukkoa.

Ukolta on näkymä Hautuumaasaarelle.

Se on hiekkasaari, joka on ollut Inarin seurakunnan hautausmaana vuosina 1793-1905. Saarta käytettiin hautapaikkana karhujen ja susien vuoksi. Lisäksi saarella on pyyntikuoppia ja jäännöksiä kivikautisesta asutuksesta.

Katamaraani kiepautti myös Vanhan Hautuumaasaaren vierestä, jota on käytetty Inarin hautausmaana ainakin 50 vuoden ajan vuoteen 1793 asti. Tälläkin saarella on kivikautinen asuinpaikka.

Sittenpä alkoi hirmuinen pohjoistuuli ja helle muuttui vaakasuoraan viuhuvaksi vesisateeksi. Täällä pohjosessa ilima muuttuu niin nopeasti. Kuka suututti Ukon?

  • Jaa

Comments are closed.