Kypäräiseltä matkamme jatkui kohen Metsähallituksen Telkkämäen perinnetilaa Kaaville (kartta). Telkkämäki on siitä erikoinen luonnonsuojelualue että siellä ylläpidetään kaskeamisperinnettä. Alueella on eri ikäisiä kaskimaita metsistä juuri poltettuun kaskeen.

Kaskeaminen on jatkunut Telkkämäellä vuosisatoja ja mäeltä löytyy lähemmäs tuhat kasikiröykkiötä. Lisäksi alueella on kartoitettu useita nauriskuoppia, rakennusten perustuksia ja muita historiallisen asutuksen jälkiä. Tilaa hoidetaan edelleen perinteisin vanhan ajan menetelmin ja kaskisavut kohoavat lähes joka suvi.

Juhannuksen aikaan kaskivainiot oli heleän vihreinä.

Perinnetilalla oli monenlaista perinneasukasta. Kolme kyyttövasikkaa.

Tietenkin uteliaita kanoja.

Ja valkoinen punahelttainen kukko. Lampaat olivat päivälevolla piilossa.

Harmiksemme tupa oli kiinni, mutta kurkimme ikkunoista sisälle.

Pihapiirissä oli ihka aito savusauna isolla kivikiukaalla.

Pari polleakin, joista vaaleempi suomenhevonen.

Lehmähaat olivat kaskettu jo 90-luvulla. Tässä kasvoi edellisvuonna kasketussa maassa ruista.

Tilalle vievän tien varresta löytyi pari viikkoa aiemmin poltettu kaski. Ilmassa leijui vielä savun haju.

Telkkämäen pihapiiri tuntui kotoisalta. Minulla oli tunne että täällä on jotain omaa – tuttua. Vasta kotona muistin että minun Toivasten sukuhaarani juuret on juuri näillä Kaavin kylillä. Ehkä tallasin samoja polkuja kuin esi-isäni jo 1500-1600-luvulla.