Vuosi sitten kävin katsastamassa Heinäveellä Honkaniemen hautovan kanan – jalkakiven. Silloin etsimme alkuasukkaitten tuntemaa luolaa Kiurulammen ympäristöstä, muttemme löytäneet. Oppaani Ari löysi luolan myöhemmin.
Viime sunnuntaina läksimme kolmeen pekkaan katsastamaan luolaa. Ari oli kutsunut mukaan myös Mikon, jolla on enemmänkin paikallistuntemusta Heinäveen luolista ja kivistä.
Lähestyimme Kiurulampea pohjoisesta Uskijoen yli. Tikkaat olivat tarpeen jokea ylitettäessä.
Luola löytyi karttaan merkityltä pieneltä paljakalta, joka oli ennemminkin kymmenen metriä korkea lohkarekasa. Ari mukanaan raahaamat tikkaat olivat oiva apuväline luolaan hivuttautumiseen. Kallion juurella oli saappaan varren verran vettä ja luolan suuaukko oli 3 m korkeudessa L-mallisen aukon yläosassa. Laitoimme tikkaat koloon ja oikeanpuoleisen lohkareen päältä ryömimme tikkaitten avulla luolaan.
Mikko kuikuilee että sinne se retkuilija sujahti. Mahtuu sitä hänkin…
Olipas suojaisa luola. Luola suureni perille päin. Pituutta luolalla oli nelisen metriä, leveyttä kolmisen metriä ja en ihan mahtunut seisomaan suorana luolan perillä – eli korkeutta puolentoista metriä. Luolan pohja oli kalliota, hiekkaa ja kariketta. Ilmeisesti tuuli viskoo luolaan puitten lehtiä. Luolan perällä oli puolen metrin levyinen ja parikyt senttiä syvä kuoppa, joka oli täytetty lehillä. Tuli mieleen että oliko siinä supin tai mäyrän pehkut. Kuvan alareunassa oli 20 x 30 cm aukko alakertaan, joka on voinut olla jonkun elukan toinen uloskäynti.
Luolassa talvehti muutamia liuskayökkösiä.
Kiipesimme lohkarekasan päälle.
Sieltä löytyi pieni lippaluola – lohkarelinnan vartiopaikka.
Paluumatkalla löysimme tuoreen hirven maakuupaikan ja tutkimme Uskijoen majavan patoa.
Istahimme vielä Marjolassa kaffelle ja kertoilimme paikallisista löydöksistä. Eiköhän sitä vielä jotain taasen keksitä…
