Karoliinanportailta palailin takasinpäin etelän suuntaan. Suovanlahessa kurvasin Keiteleen rantaan kohen ja sieltä Tervamäen kappelille ja näkötornille (ajo-ohje ja kartta). Parkkeerasin auton parkkipaikalle ja talsin kohen kappelia.

Tervamäen kappeli ja näkötorni, Viitasaari

Kappeli sijaitsi mäntykankaalla ja puitten välistä pilkotti Keitele.

Tervamäen kappeli ja näkötorni, Viitasaari

Kommeet ikkunat Keiteleen suuntaan. Kappelin verkkosivut kertovat sen valmistuneen 2009 ja olevan ympärivuotisessa käytössä, jossa voi järjestää konsertteja, retriittejä, vihkimisiä, muistotilaisuuksia ja kokouksia.

Tervamäen kappeli ja näkötorni, Viitasaari

Suuret ikkunat olivat koituneet kohtaloksi.

Tervamäen kappeli ja näkötorni, Viitasaari

Minuahan kiinnosti tietysti enemmän näkötorni, joka sijaitsi ihan kappelin vieressä. Jykevä liimapuusta valmistettu torni on yksi tukevimmista joihin olen kiivennyt. Harmi, että sitä vaivasi näkötornien yleisin ammattitauti – lyhyys.

Tervamäen kappeli ja näkötorni, Viitasaari

Puitten välistä aukesi näkymä Viitasaaren suuntaan. Pöh, olisin halunnut nähä myös länteen ja etelän suuntaan.

Tervamäen kappeli ja näkötorni, Viitasaari

Kaunista järvimaisemaa pilkotti sieltä täältä.

Tervamäen kappeli ja näkötorni, Viitasaari

Onnistuin bongaamaan kuitenkin veneen.

Kommee kappeli kommeella paikalla mutta tynkä näkötorni.