logo

Martintupavaaran kuru, Inari

Inarin reissun viimeinen kohe oli Martintupavaaran kuru (kartta). Aivan Nellimin tien varressa sijainnut kallioruhje valikoitui kohteeksi ihan kartan perusteella.

Martintupavaaran kuru, Inari

Jätimme auton vanhalle tieuralle ja läksimme lampsimaan kohen kurua.

Piekana, Martintupavaaran kuru, Inari

Ei taervinnut mennä pitkällekään mettään kuin saimme piekanapariskunnan huomion.

Piekana, Martintupavaaran kuru, Inari

Tällä kertaa emme nähneet pesää, mutta piekanat vahti meitä koko matkan.

Martintupavaaran kuru, Inari

Saavuimme kurujen risteykseen – yksi jatkui eteenpäin ja kaksi haaraan nyppylän sivuitse.

Martintupavaaran kuru, Inari

Mikähän mahtoi olla Martin tarina? Ettei vaan Martti olisi kivettynyt kuruun?

Martintupavaaran kuru, Inari

Kurun pohjalla virtasi kirkasvetinen puro.

Martintupavaaran kuru, Inari

Totesimme jo turnausväsymyksen niin pahaksi että tyydyimme vain ihailemaan kurun reunalla maisemia ja nauttimaan keskikesän auringon paisteesta. Nautiskelun teki mukavaksi se, ettei tällä kurulla ollut iniseviä kavereita.

Martintupavaaran kuru, Inari

Mesimarjakin tunki kukkaan.

Martintupavaaran kuru, Inari

Seurailimme kurun puroa takasin tielle päin.

Martintupavaaran kuru, Inari

Ruttupahka. Mitähän sillä mahtoi olla ikää?

Martintupavaaran kuru, Inari

Sinne jäin piekanat vahtiin kun ajelimme Koppeloon pakkailemaan ja läksimme seuraavana aamuna ajelemmaan kohen Savoa. Hieno viikon retkuilureissu tuli vietettyä taasen Inarin maisemissa. Paljon nähtiin ja paljon jäi vielä tutkittavaa. Eiköhän tänne taas…

  • Jaa

Comments are closed.