Inarin reissumme toisen päivän kohteena oli seitavaara – Akupää (kartta).
Olimme käyneet viereisellä Pahakurulla jo viime kerralla. Nyt pääsimme Juhtalla sorakuopalta mettäautotietä pitkin tien loppuun asti.
Läksimme kipuamaan Akupäälle ja kivitasku säesti alkumatkaamme.
Kiipesimme tunturikoivikon läpi.
Akupään korkein kohta oli soralla.
Huippu oli merkitty latomuksella ja sen vierestä aukeni näkymä Kurujärven suuntaan.
Inarin historia-kirjassa kerrotaan Akupäästä näin:
“Inarissa Akalle on nimetty kolme huomattavaa vaaraa, joista on johdettu nimistöä lähiympäristöön. Akupää sijaitsee Inarin eteläpuolella, Ivalosta kaakkoon. Akupään kallioisella lakialueella on ainakin kaksi kivipöytää, neljän pienen aluskiven varassa lepäävää lohkaretta.”
Inarissa Ukolle eli Äijihille, ukkosen jumalalle, nimetyt kohteet ovat pienempiä kuin sen puolisolle Akalle eli Akkulle. Perimätiedossa Ukko ja Akka on yhdistetty toisiinsa ja sen vuoksi yleensä Lapissa Ukolle ja Akalle nimetyt paikat sijaitsevat lähellä toisiaan. Mutta missäs on lähin Ukko? Voitto Viinasen mukaan Ukolla on kaksi Akkaa, joten Akupää olisi Ukonjärven Ukon toinen puoliso.
Kiertelimme lakialuetta kivipöytiä etsien. Pienen lampareen rannalta löytyi hyvä ehdokas – tosin kahella kivellä. Tälläisiä ehdokkaita oli lukuisia.
Suuntasimme pohjoisosaan, jossa tuli vastaa kallioisempaa aluetta.
Kivien päällä makasi suuri lohkare, joka voisi olla luonnon muovaama kivipöytä.
Aivan sen vierestä löytyi Suomen Luolat-kirjassa mainittu Akupään luola (kartta):
“Koko: 2,1 x 5 x 1-1.2 m. Laavumainen luola ison, pienempien lohkareitten varaan koholle jääneen, granuliittilohkareen alla. Seinät ovat pienempiä lohkareita. Lattia kalliota, jota peittää kulttuurimaan sekainen kariketurve. Luolan suuaukon edessä on nuotiopaikka. Luolan suuaukon eteen on ladottu pienistä lohkareista suojamuuri. Mikäli muurin ja laakalohkareen väli katetaan loudekankaalla, luolan majoituskyky lähes kaksinkertaistuu. Vaaralla on yksi luonnon tekemä ja 6 ihmisen tekemää kivipöytää, joilla on palvottu paikalla elävää jumalatarta, Akkua.”
Ladottu suojamuuri näkyi selvästi mutta nuotiopaikka oli jo melkein hävinnyt.
Luolalta aukesi näkymä suurelle kivikummulle. Siitä tuli ihan mieleen jonkinmoinen hautakumpu.
Sen päältä oli kuin siirrelty pois kiviä. Oliko hauta ryöstetty? Tod. näk. jääkauden muovaama kumpu.
Akupään laella oli useita immeisen tekemiä asetelmia. Akupäältä aukesi näkymiä joka suuntaan. Oikealla pilkottaa Ivalon talojen katot.
Alkukesä oli ollut sateinen ja vettä riitti vaaralla.
Etsimme kivipöytiä ja tässä oli hyvä ehokas, mutta vain kaksi kiveä.
Löysimme ainakin yhen kivipöydän (kartta).
Sen alla taisi olla viisikin kiveä ja yksi päällä.
Samalla paljakalla oli toinen hyvä ehdokas.
Vähän ylempänä löytyi tälläinen taiteilija.
Palatessamme laen etelä osaan silmiin pisti täysin erilainen kivi (kartta).
Rapakiveä oleva möhkäle tuijotteli Inarin suuntaan.
Ihastelimme Ivalojoen suistolle aukeavaa maisemaa.
Bongasimme kapustarinnan. Se vähän väliä ilmoitteli olemassa olostaan.
Vaaralla tuli vastaan monia harvemmin muualla nähtyjä kukkia: siniyökönlehti, karhunruoho, punakko, lapinkuusio ja ruohokanukka.
Aloimme laskeutua autolle. Välillä ihailimme maisemia.
Akupään rinteessä tuli vastaan muutamia ikihonkia.
Tämä kirkasvetinen lammikko ihastuttu kuivalla kankaalla.
Siinäpä meni päivä nopsaan Akupäällä. Seuraavaan kertaan jäi tutkittavaksi vieressä kohonnut Kurupää.
Kivaa tarinaa. Minua aina risoo nuo kulkijoiden kasaamat kivikasat. Nteh ei kuuluu luontoon, paitsi jos niistä on rakennettu polkuopasteita. Ootko käynyt esim Levin huipulla. Noh Levi nyt pilattu muutenkin.
Kivikasoilla voi olla ikää vuosia, vuosikymmeniä jopa satoja vuosia. Aina niillä on ollut jokin tarkoitus… En ole käynyt Levillä. Inariin palataan…