Eilen pohiskelin mittarin kivutessa lähes hellerajalle, että lähtisinkö mettään. Siellä on turkasen kuuma ja kavereista ei tule puutetta. Etellisestä käynnistä alkoi olla jo toista viikkoa ja vierotusoireet oli jo aika pahat. Tapani mukaan tutkin karttaa ja etin kiinnostavaa kohetta. Leppävirran laitamilta löysin mielenkiintoisen nimisen mäen ja päätin suunnata sinne.
Ajelin 45 minsaa ja tulin hakkuuaukeelle, jonka mettäkoneuraa pitkin kiipesin hakkaamattomalle mäelle. Mahtavat aaringossa kuumottavat kalliot, kangasmetsän huumaava tuoksu ja tasainen kimalaisten pörinä puolukan kukissa rauhoitti kummasti vierotusoireitani. Aaah, savolaenen mehtä – minun paratiisini.
Vallotin mäen huipun.
Palatessa autolle otin eräästä aukosta maisemakuvan. Enpä arvannutkaan mitä tapahtuu kaatuneen puun luona.
Ilves pomppas juurakosta parin metrin päähän minusta. Ooh, onpas se kommee elukka.
Tuijottelimme hetken toisiamme ihan rauhassa. Se mietti mitä tehä ja sain siitä pari kuvaa ennen kuin se ponkas pakoon.
Oliko se päiväunilla? Kurkkasin juurakkoon…
Ei hitto! Kolme parikyt senttistä poikasta, joilla ei ollut vielä silmät auenneet.
Aika söpöjä kisuleita. Otin nopeesti pari kuvaa ja poistuin rivakasti toiseen suuntaan kuin emo.
Puolen kilsan päässä ihmettelin kohtaamista. Huhhuh, jopas sattu. En ole ennen ilvestä nähnyt livenä metässä. Tää on kyllä niitä kerran elämässä kohtaamisia, joita muistellaan sitten kiikkustuolissa. Toivottavasti emo palaa pesällä. Luultavasti se siirtää poijat varapesään.
Paikan jätän kertomatta, jotta ilves saapi kasvattaa poikueen ihan omassa rauhassa.
Lisäys 4.3.2016:
Kaikkea sitä tulee vastaan metässä mutta kaikkeen ei pidä koskea. Harmikseni osuin ilveksen pesälle. Jos olisin arvannut juurakon olevan pesä niin olisin kiertänyt sen kaukaa. Kurkkasin vain juurien välistä. Kameran linssissä on niin paljon zoomia ettei mitään fyysisesti käynyt pesän sisällä tai edes koskettanut juurakkoa. Vahinkovierailuni pesän äärellä kesti muutaman sekunnin.
Sivustoni nimestä voi jo päätellä, etten ole haaskalla tai kuvauskojussa kykkivää tyyppiä. Tarinoitten ja kuvausten kohteet valikoituvat siten mitä sattuma eteen tuo.
Noudatan luonnossa liikkuessani jokamiehen oikeuksia (ladattava pdf-esite).
Vaikken kuulu Suomen luonnonvalokuvaajiin, niin noudatan heidän eettisiä periaatteita, joiden lähtökohtana on luonnon kunnioittaminen ja etten aiheuta kuvattavalle kohteelle vahinkoa.
