logo

Ihantsalon unohdettu linnavuori, Puumala

Hommasin itselleni joululahjaksi Salakirjojen näköispainoksen – Suomen Muinaislinnat, Hjalmar Appelgren, 1891, joka on etelleen kattavin ooppus Suomen muinaislinnoista. Talvi-iltoina kirjaa lukiessa tuli merkattua muutamia kiintoisia kohteita, joita kesällä pitää kurkata. Yksi niistä oli Ihantsalon linnavuori Puumalassa (kartta).

Kirjassa kerrotaan:
”Läskelän kylän Ihanteensalon saarella on Guttlundin mukaan korkea ja jyrkkä Linnavuori, jonka korkeimmalla ”nyppylällä aivan järveen putoamassa” on iso ja ympyräinen, tuvankorkuinen, muilla kivillä alustettu kivimöhkäle, jonka muka pitäisi oleman jättiläisen nostama. Alempana löytyy vuoreen hakattu vuosiluku.”

Ajelimme tänään kohen Pistohiekkaa.

Ihantsalo, Puumala

Käväsimme Rapeikon kioskilla kahvella ja kurkimme sen rannalta Linnavuorta. Sakastinkukkula esti näkyvyyden vuorelle. Ajelimme Ihantsaloon ja etsimme kuumeisesti viittoja liittyen linnavuoreen – tuloksetta. Parkkeerasimme auton tien sivuun ja läksimme talsimaan kohen rantaa.

Ihantsalo, Puumala

Lähellä rantaa tuli kallionyppylällä näkyviin kivi, jonka päätimme kurkata.

Ihantsalo, Puumala

Kivi oli parin kiven varassa kalliolla ja siihen oli maalattu kolmio. Toisella sivulla oli myös maalia. Mitähän kerkkejä nää oli? Jatkoimme kohen linnavuorta ja huomasimme häviävää punaista maalia puissa ja kallioissa. Niitten viitoittamana kulki vanha polku. Oliko täällä ollut joskus luontopolku?

Linnavuori, Ihantsalo, Puumala

Saavuimme vuorelle ja hiukan ennen huippua oli kallion vieressä niin kuin muurin rakenteita.

Linnavuori, Ihantsalo, Puumala

Seurasin muuria rantaan päin ja huomasin retkisataman merkin. Se jäi käymättä. Kallion reunalta löytyi kallioitten välistä kivi, joka näytti siltä että se voitaisiin helposti kammeta vuorelle kipuavien niskaan.

Linnavuori, Ihantsalo, Puumala

Vuoren huipulta löytyi iso kivi, mutta ei se ollut ympyräinen vaan ennemminkin kuutio. Aika pieni tupa on tuon korkuinen.

Linnavuori, Ihantsalo, Puumala

Alla ei ollut kovin kummallisia kiviä. Vain kallion rakonen.

Kalliokielo, Linnavuori, Ihantsalo, Puumala

Vuoren päällä kituutti kalliokieloja.

Linnavuori, Ihantsalo, Puumala

Vuorelta aukesi mahtava näkymä Hirvensalmeen.

Palasimme hiukan takasinpäin ja kurkkasimme vielä Sakastinkukkulan.

Linnavuori, Ihantsalo, Puumala

Matkalla tuli vastaa isomaksaruohokasvustoja.

Niinipuut, Ihantsalo, Puumala

Juuri ennen Sakastinkukkulalle kiipeämistä notkossa kasvoi suuria niinipuita. Notkossa oli myös joitain kivirakennelmia.

Sakastinkukkula, Ihantsalo, Puumala

Sakastinkukkula oli suuri pyöreä paljas kalliokukkula.

Sakastinkukkula, Ihantsalo, Puumala

Kukkulan laelta aukesi myös näkymä Hirvensalmeeen yli Linnasaarien.

Sakastinkukkula, Ihantsalo, Puumala

Hiukan alempana oli karttaan merkitty suuri kivi, joka osottautui mielenkiintoiseksi. Se oli pyöreä muodoltaan ja pään muotoinen. Tältä reunalta erottaa juuri ja juuri naaman piirteet.

Sakastinkukkula, Ihantsalo, Puumala

Toiselta puolen naaman piirteet ovat selvemmät ja kiven katse suuntasi Hirvensalmeen. Alla oli kiviä, joista suurin oli punainen. Olikohan tämä se Guttlundin tarkoittama kivi?

kataja, Ihantsalo, Puumala

Palasimme melkein samaa reittiä autolle ja kiinnitimme huomiota moniin suuriin pystykatajiin. Tälläkin korkeutta yli 5 metriä.

Ihantsalo, Puumala

Matkalla autolle tuli vielä vastaan kallionyppylän päällä kivi, jonka alle olisi mahtunut makoilee.

Kummastelimme miten tälläinen luonnon ja historian helmi tuntui kuin se olisi unohettu. Matkalla tuli vastaan haallistuneita maalimerkkejä, viittoja ja kumoon kaatunut opastaulu vieraskirjalaatikkoinen. Surullista. Tämä hieno linnavuori jos mikä ansaitsisi olla hoijettu ja viitoitettu retkuilukohe.

  • Jaa

2 Kommentit

  1. Kiitos mielenkiintoiista retkuiluista!

    Ihantsalon linnavuorella en ole käynyt, vaikka muuten paljon liikkunut ja geologiaa tarkastellut Lietveden-Luonterin alueella 1970-luvun alussa.
    Jylhät ovat maisemat! Muistelen, että Linnavuori kuului aiemmin Juvaan. Johtuisikohan kohteen heikko esittely maanomistajien ja mökkiläisten haluttomuudesta?

    Saimaan vesistössä lähialueella linnavuoria on ainakin Sulkavan Pisamalahdessa ja Mikkelin Louhivedellä. Kalliomaalauksia tutkinut ja niistä kirjoittanut Pekka Kivikäs (1995) on koonnut Puumalan-Etelä-Juvan. alueelta useita maalauspaikkoja, ei kuitenkaan Linnavuorelta.. Itse ilmoitin Luonterin Siikaveden Kannusvuoren laen ison siirtolohkareen lipan alla olevista punavärimaalauksista(ihmishahmoja.

    Geologisista kohteista muistan mm. Pistohiekalta Juvan Koikkalaan lähtevän tien varrella olevan kalliorotkon, Loketon Onkalon, isot siirtolohkareet, Rakokivet, Lietveden sillalta vähän matkaa Anttolan suuntaan sekä Anttolan Rakokallion halkeaman. Hienoja olivat Rokansalon harjulammet ja mahtava hiekkaranta, mutta kohde vaatii veneen. Alueella kannattaa katsella myös lukuisia muinaisrantoja, törmiä ja kivikoita. Suursaimaan pinta oli alueella noin 85 m mpy ja korkein ranta ns.Saimaan jääjärven ranta noin 100 m mpy. Anttolan Neitvuoren laelle (185 m mpy) menee viitoitettu polkuyhteys ja maisema on hieno. Laella oli aikoinaan kolmiomittaustornikin.

    Kesäterveisin
    Risto Salomaa, Vantaa

    • Kiitos kommenteista. Voipi olla juuri näin, että paikalliset eivät halua mainostaa hienoa luontokohdetta. Se lisäisi liikennettä…

      Huomasimme Loketon onkalon tien viitan, mutta tällä kertaa oli aikaa niin vähän että kerkesimme kurkkaamaan Linnavuoren lisäksi mahtavan hajonnee siirtolohkareen Rakokivet.

      Kivekkään kirjat on tutut. Hyvänä apuna on myös Jukka Parkkisen ja Tuija Wetterstrandin Suomen kalliomaalaukset – Bongarin käsikirja. Talvella kurkkasimme Syysjärven Papinsängyn kalliomaalauksen ja Pyhäpohjanlahen karhunpäätä muistuttavan kallion. Sulkavan Pisamalahen linnavuoren tuli keväällä kuvattu ihan ilmasta käsin kuvauskopterilla.

      Kiitos vinkeistä. Tuolla alueella on paljon retkuiltavaa ja varmasti palataan ihan läjitulevaisuuessa.

      Hienon kalliomaalauslöydön olet tehnyt. Löysimme kalliomaalausläntin Sorsaveen Ukkokivi-saaresta syksyllä 2013. Merkittiin se muinaisjäännösrekisketriin mutta sitä ei voi ajoittaa. Epäilen sitä varsin tuoreeksi…