Olen kevään aikana kierrellyt Tihusniemen ja Sorsakosken välistä asumattoman alueen mettiä. Kun kävin kopterilla kuvailemassa Kivikurun Ukonkiveä, pohin että onko tämä ainoa sattuma tällä miljoonan kiven aluella.
Viikolla taas kävin koluamassa yhtä alueen nurkkaa ja päätin sitten kurkata illan lopuksi Kurjenlammelle vievää mettäautotietä, jota ei ole tullut koluttua vuosiin. Suuntasin Kurjenvuorelle päin. Kartalla vuori näyttää julmetun suurelta kiviröykkiöltä.
Hei, mitäs… Äkkijarrutus. Täh, mikäs tämä on?
Aivan tien vieressä suuren kiven päällä oli pystyssä pari metriä korkea kivi ja sen tukena pienempi kivi (kartta).
Aikas kumman mallinen kivi. Satula?
Tästä kulmasta näytti kuin sillä olisi sarvi, joka osoittaa Kurjenvuorelle päin.
Jatkoin tietä eteenpäin ja 150 m päässä tuli vastaan toinen asetelma (kartta).
Tämä oli vähän kauempana tieltä ja suurempi kivi sekä samoin pienemmän kiven varassa.
Nokka osoitti Kurjenvuorelle päin. Mitähän vuorella on?
Palasin Kurjenvuorelle seuraavana iltana. Läksin nousemaan sarvikiven kohalta ylös lohkareista rinnettä. Lohkareitten välissä oli useita luolia. Aika epämukavia kun pohjana oli lohkareita.
Rinne oli välillä tosi hankalakulkuista.
Suurin ja mukavin luola löytyi vuoren päältä ison kiven alta (kartta).
Luolalla oli koko kiven pituuvelta ja leveyeltä – n. 5-6 m x 3m ja ryömittävä korkeus.
Kuljin vuoren harjannetta kohen kaakkoa ja kiveä riitti.
Tänne ei ollut päässy mettäkonneet, joten pystyssä oli vanhojakin honkia – osa keloja.
Kivikon ympäriltä oli hakattu mettää ja niistä kohista aukesi näköaloja.
Tämmöinen veitsellä leikattu kivi tuli vastaan.
Sen vierestä löytyi jumiin jäänyt kiilakivi (kartta). Sen ali olisi voinut helposti rymytä.
Huhuh, kylläpäs alkoi tuntua jaloissa kiveltä kivelle hyppely. Jos haluaa bongata ennestään tuntemattoman luolan niin Kurjenvuori on siihen oiva paikka. Tien puoleisessa rinteestä niitä löytyy varmasti.
