logo

Pirunvuoren punainen piru, Leppävirta

Varsin lähellä Leppävirran kk:ta on jäänyt tarkastamatta jo nimeltään mielenkiintoinen vuori – Pirunvuori (kartta). Se sijaitsee kirkolta kymmenisen km etelään – vitostien länsipuolella Osmajärven rannalla.

Piru on suomalaisessa kansanperinteessä joko paholainen tai muutoin paha olento. Sana piru on vähättelevä johdos paholaista merkitsevästä sanasta perkele. Perkele taas on sukua slaavilaiselle ukkosenjumalaa merkitsevälle sanalle Perun. Suomalaisessa kansanperinteessä pirut muistuttavat hiisiä, peikkoja ja maahisia. Elikkäs aika väkevällä paikalla ollaan. Mitähän täällä löytyy?

Pirunpelto

Parkkeerasin auton vuoren juurelle ja kävin ensin kurkkaamassa tien toisella puolella pienen pirunpellon lämpäreen. Siitäkö nimi vuorelle?

Pirunvuori, Leppävirta

Lähestyin vuorta tutkimalla ensin itäpuolen jyrkänteen alaosat.

Pirunvuori, Leppävirta

Jyrkänne ei paljoa näkynyt talouskuusikon läpi tielle. Se oli jotenkin tavallisesta harmaasta poikeeavaa kivilaatua – valkoista ja punaista. Olis taas tarvittu geologin vikaa.

Pirunvuori, Leppävirta

Sittenpä yhtäkkiä eessä olikin itse piru – hehkui oikein punaisena (kartta).

Pirunvuori, Leppävirta

Vaiko punanahka intiaani?

Pirunvuori, Leppävirta

Komee nenäprofiili sillä.

Pirunvuori, Leppävirta

Pirun vieressä kasvoi hienosti sammalia. Oisko kivilaakasammal?

Pirunvuori, Leppävirta

Pirun vierestä lähti kallion päälle portaat, mutta jatkoin jyrkännettä etiäpäin.

Pirunvuori, Leppävirta

Vastaan tuli mielenkiintoinen saniaiskasvusto. En muista aiemmin vastaavaa nähneeni.

Pirunvuori, Leppävirta

Haaskan näkösiä varsia.

Pirunvuori, Leppävirta

Olisko tämä tummaraunioinen? Nyt tarvittas kasvitieteilijän vikaa.

Pirunvuori, Leppävirta

Välillä kalliojyrkänteessä tuli vastaa eri värisiä suonia. Oli punaista ja tummaa.

Pirunvuori, Leppävirta

Tämmöistä tumman läpikuultavaa kvartsisuonta en muista myöskään aiemmin nähneeni. Pieniä hioutuneita kiviä olen kyllä keräillyt mukaan.

Pirunvuori, Leppävirta

Kierasin jyrkänteen ja kiipesin sen päälle. Jyrkänteen reunalta löytyi puuton ja kivetön kenttä. Halkaisija toista kymmentä metriä. Tarkoituksella siivottu? Muuten päällä oli kiviä siellä sun täällä.

Pirunvuori, Leppävirta

Kentän vieressä jyrkänteen reunalla löytyi kivi, joka ihan kuin olisi tuettu toisella kivellä pöytämäiseksi.

Pirunvuori, Leppävirta

Reunalta löytyi myös pystyssä oleva litteä kivi kokoa 2-3 m ja paksuutta reilut puolimetriä. Ilmoitustaulu jyrkänteen alla oleville?

Pirunvuori, Leppävirta

Seurasin jyrkänteen reunaa melkein tielle asti ja sieltä löytyi kallion ja kivien varassa oleva kivi (kartta).

Pirunvuori, Leppävirta

Ali olisi melkein mahtunut ryömimään.

Pirunvuori, Leppävirta

Jatkoin vuoren päällä kiertelyä ja järven puoleisella rinteellä kalliolla taiteili melkein kuution muotoinen kivi (kartta).

Pirunvuori, Leppävirta

Kokoa oli enemmän kuin kuutio – noin puolitoista kuutioo. Naama oli niin kuin järvelle päin.

Meinasin jo palata autolle, kun huomasin loivasti rantaa viistävässä rinteessä kiven. Päätin kurkata vielä sen.

Pirunvuori, Leppävirta

Sepä olikin nokkakivi (kartta). Kiven päälle nostettu nokka osoitti luoteeseen järvelle päin.

Pirunvuori, Leppävirta

Nokan alla oli tummasta kiviainesta kannatinkivi ja muuten kivi makasi kalliolla.

Tuossa lueskelen juuri Jukka Niemisen kirjaa Vaiettu muinaisuus. Siinä näitä kiviä kutsutaan toteemikiviksi ja kirjaan on määritelty erityyppisiä toteemikiviä ja nokkakivi on yksi niistä. Virallinen arkeologia ei näitä tunnusta muinaisjäännöksiksi, koska niitten totistaminen immeisten tekeleiksi ja ajoittaminen on melkein mahotonta.

Että sellanen reissu tänään – tuli bongattua punainen piru tai inkkariko se nyt sitten oli…

  • Jaa

2 Kommentit

  1. Sekä sammal- että saniasmääritykset on miusta oikein 🙂