Ajelimme tänään Laitilanniementietä – tarkoituksemme oli laskea kannootti Sorsavetteen. Tien päässä totesimme että lasketaan kannootti toisesta kohasta. Nousimme mäkeä ylös kun huomasin hakkuitten harventamassa metässä kumman kivien (kartta).
Olin useasti ajanut ohi mutta silloin välissä oli mettää. Julmettu kivi keikkui kalliolla.
Kuin ihme ja kumma se pysyi kalliolla.
Olikohan pikkukivet estämässä kiven keikuntaa? Emme kokkeilleet…
Kummasti se pysyi kalliolla.
Vähän alempana Kilpikosken suuntaan oli toinen kivi, jonka naama osoitti järvelle.
Siinä ne näkötti mäenrinteessä järvinäköalalla.
Kiviltä oli näkymä myös Mustalahen toiselle puolen, jossa horisontissa näkyin Kuvajavuori ja Havukka.
Työnnettyämme kannootin vesille ja meloskeltuamme Kilpikoskelle, huomasimme että molemmat kivet näkyivät koskelle – hakkuuaukeen reunalla.
