Tihusniemen Kivimäensaloa olen useasti tutkinut kartalta. Hienojen rakkakivikoiden takia Savonmuan Inarina tunnettu laaja Kivimäensalon metsäalue on valtion omistuksessa.
Varkauvesta Pieksämäelle ajellessa olen ennen Kolman risteystä kattellut komeita kiviröykkiöitä hakkuuaukeella. Päätin lähestyä aluetta etelästä 23:lta. Se ei ollut hyvä idea. En päässyt mettäautoteitä pitkin kuin parin kilsan verran niin vastaan tuli auraamatonta tietä, jossa oli lunta vielä parikymmentä centtiä.
Kurvasin takasin Varkauteen ja lähestyi aluetta Tihusniementieltä. Käännyin Kivilammentielle, joka oli aurattu ja lumeton.
Ei tarvinnut ajella kuin pari sataa metriä, kun tien vieressä Lylymäellä tuli vastaan ensimmäinen megaliittikivi.
Pari kymmentä metriä tietä eteenpäin oli suurempi asuttu megaliittikivi (kartta). Asukas ei ollu paikalla.
Tämä rakennelma näytti aikas tuoreelta.
Pari sataa metriä eteenpäin tuli taas vastaan kaksi megaliittikiveä tien reunassa (kartta).
Nämä näytti jo vanhemmilta.
Toisen kannatin kivi oli halennut.
Puoli kilsaa eteenpäin tuli vastaan lippakivi (kartta). Kokoa järkäleellä oli 4-5 m leveyttä, 6-7 m pituutta ja kolmisen metriä korkeutta.
Lipan alla olis hyvin pitänyt saetta.
Kiven alle olisi mahtunut ryömimään.
Lipan katossa oli jotain punertavia läikkiä, mutten niistä mitään kuviota saanut. Liekkö luontasta…
Kohteenani oli Kivimäen huippu – Jäppilän korkeinta kohtaa. Yritin ajella sen päälle mutta vastassa oli hakkuukonneitten mylläämä tie, joten tulin takasin päin. Ennen Kivimäen rinnettä keskenkasvuisten puitten takaa pilkisteli iso lohkare (kartta).
Kokoa sillä oli 6-7 m, n. 10 m ja korkeutta 4 m.
Lohkare oli haljennut kahtia ja pienempi palanen oli valunut puolisen metriä erilleen sekä sivuttaisuunnassa liikkunut parisen metriä – eli rako oli immeisen mentävissä.
Rakosessa oli ketun paskat. Olikohan se viettänyt yönsä tällä kuivemmalla osastolla?
Isompi puolisko oli kalliota eikä läpimentävä.
Rakosesta oli haaska tuijotella taivasta.
Parkkeerasin auton levikkeelle parisataa metriä kivestä pohjoseen päin ja kiipesin kohti Kivimäen korkeinta kohtaa 199.4 m huippua.
Vähän ennen huippua, suon ja kenttämäisen alueen reunalla huomasin kumman kohteen (kartta).
Noin 3 x 5 x 1,5m kokoisen kiven päälle oli nostettu pienempi kivi.
Lisäksi kivi makasi toisen kiven päällä – osittain ilmassa.
Sitten suuntasin huipulle.
Kivimäen korkeimmalla kohalta löytyi taas megaliittikivi (kartta), jonka vieressä oli kolmiomittaustornin jäänteet.
Kivimäen korkein kohta oli tasainen varsin puuton kenttä, jossa oli kolme suurempaa kiveä. Ainoastaan korkeimmalla kohalla ollut kivi oli nostettu toisten kivien varaan. Oliko kyseessä muinainen käräjäpaikka?
Palasin autolle ja kurkkasin Kivilammen rantaa. Järkäleitä rannat täynnä. Totesin sen seuraavan tänne päin suuntautuvan retkuilun kohteeksi. Kivimäensalolla riittää satoja siirtolohkareita bongattavaksi.
