Jättiläisten temppelin arvoitus, Kiesimä, Rautalampi

Ettiessäni mielenkiintoisia retkuilukohteita kyläkirjoista jne. olen useasti törmännyt lähteissä kangasniemeläisen itseoppineen kansakouluopettaja Henrik Laitisen (s.1832−k.1882) muinaismuistoyhistyksen stipentiaattina tekemiin kansallisarkistossa säilytettäviin muistiinpanoihin. Laitinen kiersi Savossa ja Karjalassa 1860-70-luvuilla keräämässä talteen tietoja kansan muistissa olleista muinaismuistoista.

Viime syksynä rupesin etsiskelemään mistä mahtaisin saaha käsiini ko. muistiinpanot Rautalammin kihlakunnasta ja sattumoisin ne löytyi kopioituna Leppävirran kirjastosta.

Vietin talvella muutamia iltoja tutkien koukeroisia kirjaimia. Ensimmäiseksi sieltä pomppasi esiin Jättiläisten temppeli Tulenpalavanmäellä Kiesimässä Rautalammilla.

Tämähän mielenkiintoinen kohe. Sitä ei löytynyt muinaisjäännösrekisteristä. Olikohan se jäänyt inventoimatta vai mikä syynä? Asiastahan piti ottaa selvää.

Pistin viestiä paikalliselle alkuasukkaalle Irmalle (Irman kuvia-blogi), että onko paikallisilla tietoo ko. temppelistä. Ei kuulema ollut. Pohimme että etsinnät kannattaa aloittaa muistiinpanoissa mainitulta Tulenpalavanmäeltä (kartta). Pari paikallista lähti tutkimaan Tulenpalavanmäkeä ja sen lähiympäristöä. Sain viestiä, ettei löytynyt mitään… Kävin itsekin joulukuussa tutkimassa mäkeä ja en löytänyt muuta kuin tuoreet hirvien makkuupaikat. Lumi haittasi etsintöjä. No, etsinnät jäi hautumaan ja oottelin lumien sulamista.

Tuossa kk sitten otin etinnässä uuven strategian käyttöön. Ajelin Kiesimään katsastamaan Murtomäen rinteen paljaita kallioita. Hankikantoinen rinne olikin avoin hakkuitten jäliltä.

Löysin rinteeltä rivin megaliittikiviä – kiviä, jotka oli nostettu pienempien kivien varaan. Olinkohan löytänyt temppelin?

Palasin kotiin ja vertasin ottamiani kuvia Laitisen piirrokseen ja silloin pääsi huuto: LÖYTYI! Kuvassa vasemmainen kivi on Laitisen piirroksen vasemmainen kivi ja tuolla pikku kuusen takana oikeanpuoleisin. Kivikehää ei näkynyt. Olikohan se lumen alla?

Annoin lumien sulaa. Perjantaina laitoin viestiä Irmalle, että lähetkö kattomaan löyvöstäni. Vastaus oli – ilman muuta. Eilen tapasimme Kiesimäntiellä ja Irmalla oli mukana myös aikasemmat etsijät Kimmo ja Arttu.

Kiipesimme pälviä pitkin rinteelle. Siinä se on Jättiläisten temppeli (kartta) – tai sen jäänteet. Alttarikivet ovat kaikki rivissä, mutta tänne alaspäin olevat kehäkivet ovat hävinneet.

Kivet ovat olleet muinoin paljaalla kalliolla. Nyt kalliota peitti sammal ja jäkälät,

Vasemmanpuoleinen kivipari. Oikeanpuoleinen on rapakiveä, joka murenee ihan näppivoimilla.

Kahen kiven ja kallion varassa.

Tämän kiven alla oli vain yksi pieni kivi.

Suurin oikeanpuoleisin kivi oli kolmen kiven varassa.

Hienon hieno kosketus.

Jättiläisten temppeli kuvattuna mäeltä alaspäin. Irma antaa vähän osviittaa minkä kokoinen on suurin kivi.

Pohiskeltiin että miksi temppeli on juuri tässä. Kun etimme hävinnyttä kehää huomasimme kalliossa kvartsisuonia – eli siis ukonkiveä. Siinäkö selitys paikalle? Tämän suonen leveys oli puolisen metriä.

Alttarikivien vierestä löytyi myös ruusukvartsia mustine kiteineen.

Tästä näkee kuinka mettäkoneet ovat siirrelleet kiviä, kun rinne on hakattu aukoksi ja paljasta kalliotakin on yritetty laikuttaa.

Kiipesimme vielä Murtomäelle ihailemaan näköalaa Konneveelle.

Aukkohakkuulta oli säilynyt tämä monisatavuotinen honka vanhus. Olikohan tämä nähnyt Jättiläisten temppelin käytössä?

Henrik Laitisen muistiinpanoista löytynee vielä monta monituista retkuilukohetta.