logo

Jakamit – jääaavikon keitaat

Eilen oli vapaapäivä ja potkurin potkimia kutitti päästä jääaavikolle. Suuntasin Suvaksen Jakamille, jossa olemme viettäneet useat elokuun helteet. Nyt oli vuorossa maaliskuun paistetta.

Tyttösaari

Hornanmäen jättiläinen tais olla päiväkävelyllä jäällä. Sellanen ryminä ja ryske kävi joka puolella. Päivän paiste ja yöpakkaset saivat jään elämään.

KOhta sääsket palaavat pesälleen

Sääskien pesä oli vielä hiljainen. Ei mene kauaa…

Kesällä luoto kuhisee lokkeja ja tiiroja

Samoin lokkiluoto. Voi sitä kirkumista parin kk päästä.

Vähä-Venakko

Nautiskelin auringosta Vähä-Venakon kallioilla.

Vähä-Venakon montametriä leveä bonsaimänty

Tutkailin saaria ja eteen tuli jos jonkin moista murikkaa ja hullunkurista mäntyä.

Kuui, mänty ja paju, muttei koivua.

Tälle keitaalle oli eksynyt kuusi, mänty ja paju. Missäs koivu?

Leveä railo

Suuren järven jää voi olla arvaamaton. Murtosaaresta oli revennyt useita metrejä leveä railo, joka jatkui kauvaksi selälle.

Murtosaaren kallioita

Murtosaaren kallioilla paistattelin laskevaa aurinkoa.

Maijesteettinen HornanmäkiAuringon laskiessa tein paluumatkaa Hornanmäen varjoissa. Noille mystisille rinteille vielä palaan lumien sulettua.

  • Jaa

2 Kommentit

  1. Kiitos keväisistä tunnelmista ja vanhoista muistumista. Kuin itse olisin yhä paikalla ollut. En ollut, sillä pyörätuoli on huono väline noissa (kin) olosuhteissa.

    • Kiitos kiitos! Niin, hankalaa se olis pyörillä mennä luikkalla jäällä. Onneksi on hyvät muistot.