Tässä talven mittaan on tullu väsättyä jos jonkinmoista risukeitintä. Nuamakirjassa vilahti linkki pesukoneen rummusta ko. tarkotuksessa. Mistä pesurumpu? Käväsin Varkauen Kierrätyskeskuksessa kyselemässä. Ne lupas mulle purkaa pesukoneen ja kysyvät että paljanko maksat? No, kaks kymppiä. Nehän purki mulle rummun.

Tänään porrailin vielä pohjaan reikiä ja tein sivuun aukon josta voi tarvittaessa lisätä “risuja”.

Ilosestihan se lähti käyntiin kuivilla koivuhaloilla ja pannu kiehahti parissa minuutissa.

Vein taas emännän ulos syömään – takapihalle. Se tekas itelleen sapuskan Blå Bandin juustoparsakaalipastasta.

Minä tyyvyin Artian Herkkulenkkiin kun ruokainvaliidinä en voi tollasia laktoosillisia murkinoita syyvä. Emäntä kehu pastaa ja se ei kuulema kaivannut lihhaa kaverikseen.

Siinä hiilloksella vielä käristelin toisenkin pätkän makkaraa. Alta lumi suli nurmikolle, mutta tiilien alla lumi säilyi ja systeemi kesti hyvin pystyssä.

Pohittiin että kehtaisko tämän ottaa mukkaan kanoottireissulle? Pistäs IKEAn kassiin ja rumpuun puut ja sytykkeet. Vanha uunin pelti alle, niin systeemi on paloturvallinen. Rumpuhan ite ei paina juuri mittään.