logo

Hornanmäen varjoissa

Hornanmäen päällä on tullut käytyä monta monituista kertaa ja sieltä on tullut kuvattua alla leviävää Matolahtea. Miltähän Hornanmäki näyttäisi Matolahesta? Läksimme tänään ottamaan siitä selvää.

Mettäautoteitä ei ollut aurailtu, joten tallustelimme Matoniemeen ja sieltä metän läpi rannalle.

Matkalla tuli vastaan parvillinen urpiaisia koivun urpujen kimpussa.

Talven valo on pitkää ja viikon lauhat olivat nostaneet vettä jäälle, joten kierros jäällä jäi rantojen koluamiseksi.

Hornanmäki vahti maijesteettisena Suvasta. Kommeet on rinteet näin Matolahesta kuvattuna. Hornanmäki mainitaan myös Kalevalassa. Joukahainen tarinoi eeppoksen kolmannessa runossa, kilpalaulussaan: ”Tieän puut Pisan mäellä, hongat Hornan kalliolla: pitkät on puut Pisan mäellä, hongat Hornan kalliolla.” Närreet on näistä ajoista vallanneet kallion.

Näläkähän se siinä ählypakkasessa tuli ja pistimme pystyyn risukeittimen.

Nyt oli testissä aterikosta valmistettu vaakamalli.

Siinä touhutessa ihailimme auringon pilkahusta Hornanmäen takaa.

Vaakamalli toimi myös hyvin tyynessä pakkaskelissä. Siihen oli helppo lisätä puita.

Tosin ritilää pitää vielä kehitellä tukevammaksi.

Tänään valmistimme retkiateriamme miksaamalla kahta Blå Bandin retkievästä.

Ootellessamme retkieväitten tekkeytymistä grillasimme alkupalaksi hiiloksella parit Kallaveen kaipuut, jotka maistuivat hyvin Suvaksellakin.

Pistimme sekaisin sieniriistapataa ja valkosipulitomaattipastaa. Siitäpä tuli makoisa mikstuura. Riistapata kaipasi sekaan jotain ja pasta toimi oikein hyvin. Voishan sinne vaikka lisäillä vaikka esikypsennettyä riisiä, ohraa, makaroonia tai nuuteleitakin.

Jälkkäriksi termarista kuumat karpalomehut.

Auringon laskiessa pakkasimme keittimen ja tavarat. Aloimme lampsia autolle.

Paluumatkalla ihailimme viimesiä auringonsäteitä kesäsiltä melontareissuilta tutuilla Jakamien kallioilla.

Tulipahan taas vietyä emäntä ulos syömään. Eipä paljon paremmat ulkoilmaravintolan maisemat voisi olla.

  • Jaa

2 Kommentit