Jatkoimme meloskelua niemen ympäri ja rantauimme ettimään Ukko Äijih – saaren seitakiveä (kartta).

Koppelon kyläjuhlilla kuuntelimme tarinoita kun paikalliset olivat käyneet Ukon saaaren korkeimmalla kohalla uhraamassa Ukolle tikkasen olutta. Emännän eno Jouko Kiviniemi kertoikin että seitakivi ei olekaan siellä vaan saaren pohjoisosassa loivasti laskevalla rintellä. Sain asialle vahvistuksen muinaisjäännösrekisteristä. Seitakivi oli löytynyt vuonna 2007 tehyssä inventoinnissa.

Ukonsaaren pohjoisosan rinne oli rehevään varvikkoa. Vielä heinäkuun lopulla koivuissa loisti alkukesän vihreys.

Etsiskelyä ja tutkailua…

Seitakivi löytyikin muinaisjäännösrekisterin koortinaateista. Muistuttaako se karhua, poroa vai…?

Kiviaines oli jonkinlaista rapakiveä. Kivessä oli useita rakosia. Etsimme rakosista luita…

Seitakiven vieressä on toinen pienempi kivi.

Sen alta löytyi vanhoja luita. Tunnistimme ainakin kanalinnun luita ja ehkä poron.

Nyt oli kyse niin väkevästä paikasta että oli uhrattava tilkka taikajuomaa.

Emäntäkin otti saameselfien, kun on varttisaamelainen.

Laskeuimme rinnettä alas ja vieressä oli toinen rapakivi vanhan männyn juurella.

Sen eteläreunalla oli selvät Ukon kasvot.

Kivessä oli useita läpireikiä ja juurelta löytyi vanhoja linnun sulkien ruotoja.

Samanlaisia rapakiviä oli alaspäin mennessä muutama pienempi muukin.

Sitten tuli vastaan komea vanha kelo.

Siinä oli varmaan satoja ellei tuhansia vuosia vanha puu.

Tämä puu on voinut nähä seitakiven uhraajia.

Tarinan mukaan Ukosta on johtanut maanalainen tunneli Ukonjärven pohjoispuolella sijaitsevaan Akkuun. Löysimme shamaanien käyttämän tunnelin aukon. Shamaani on ottanut parit palaset kuivattua punakärpässientä ja langennut loven – ja matkannut Akkun huipulle.

Fellmannin (1906) mukaan Ukonjärven pohjoisrannalla sijaitsevalla Akku-nimisellä vaaralla kerrottiin näkyvän jälkiä Akan alttarista. Akanvaaraa sanotaan myös uhripaikaksi.

Vuoden 2008 inventoinnissa tarkastettiin Akunalusjärven ympäristö sekä Akun lakea ja länsirinnettä, mutta merkkejä uhripaikasta ei havaittu. Akun laella on suuri, karhua muistuttava siirtolohkare, joka näkyy kalliolta kauas.

Jatkoimme meloskelua Mahlattinuoraan.

Konesniemen pohjoiskärjen länsilaidan edustalla näimme kaukana päällyskiven. Päällyskivi (Pajalâskedgi) – n. 4 m x 3 m kokoisen, rantavedessä olevan kiven päällä on 3 pientä kiveä, joiden päällä sijaitsee noin kuution kokoinen kivi. Kivi tunnetaan myös Päiviönkivenä tai Päiviö Vuolabin kivenä. Kohteeseen liittyy perimätietoa ja tarinoita.

Tällä kertaa jätimme Akkun ja Päällyskiven tutkimatta, koska halusimme päästä illaksi yöpaikkaamme. Mutta Ukonjärvelle palajamme tulevina kesinä.