logo

Kalmosärkän muinaiskeramiikkaa, Juntusranta, Suomussalmi

Blogissani on viime viikot ollut hiljaista. Heinäkuu on mennyt reissatessa ja retkuillessa Suomenniemi lähes päästä päähän – Helsingistä Inariin. Kuvahaaviin on tarttunut tuhansia kuvia kalliomaalauksista tuntureihin. En oikein tiiä mistä alottaisi… Jospa mennään aluksi takaperin.

Eilen laskeu’uttiin pohjosesta kohti Savoa ja pysähyttiin Juntusrannassa. Juntusjärven rannat ja saaret ovat tunnettuja kivikautisia asuinpaikkoja. Kävimme kurkkaamassa hurjia tarinoita synnyttäneen Kalmosärkän (kartta).

Kalmosärkkä on toista km pitkä saarimainen hiekkaharjuniemi. Niemeen on kaivettu immeisen toimesta kuoppia tuhansien vuosien ajan. Vanhimmat ovat kivikautisia asuinpainanteita, lappalaiset ovat kaivaneet pyyntikuoppia, suomalaiset käyttäneet väliaikaisina hautoina ja viimemmäksi niemeen on kaivettu talvisoan aikana suomalaisia ja venäläisiä poteroita. Tarinoitten mukkaan särkällä riittää väkevyyttä ja voimaa vaikka kymmenen noian tarpeeksi. Lisäksi särkällä kummittelee ja tapahtuu yliluonnollisia asioita.

Tyrkkäsimme kannootin vesille venesatamasta ja het selän toisella puolen vastassa oli Kalmosärkän pohjoisniemi.

Meloskelimme rantaa pitkin eteläpäähän.

Kahlasimme hiekkarannalla. Järven veen pintaa oli nostettu muutama vuoskymmen sitten ja särkän eroosiota on estetty tukemalla rantoja kivillä vuonna 1989. Kuljeskelimme särkällä ja tutkimme porojen jälkiä ja sateen huuhtomia.

Erään tumman kiven käännettyäni yttätyksekseni se olikin saviruukun palanen.

Ruukun palanen oli n. 5 x 5 cm kokoinen ja pintaan oli tehty kammalla kuviointia. Taitaapia olla kivikautisen saviruukun pala.

Löytöpaikka oli männyn juurakossa. Ilmeisesti sae oli huuhtonut sen esiin humuksen seasta.

Löytöpaikan koortinaatit talteen.

Porojen jälistä ja särkän reunoilta löytyi myös kvartsi-iskoksia. Kivikauen immeisethän valmisti työkalunsa kovasta kvartsista taitavasti hakkaamalla kvartsin palasta teräväreunaisia nuolenkärkiä, veitsiä, kaapimia, …

Särkän pohjoispäästä löysimme rantaveestä myös kiväärin hylsyn. Ilmeisesti soan aikainen.

Tiristelimme särkän pohjoiskäressä makkarat. Liekkö särkän henget olleet vähän tyytymättömiä antimiimme kun koko tiristelyn ajan tuuli kovasti pohjosesta ja sinappituupi tipahteli kokoajan hiekalle. Mutta kun uhrasimme tilkkasen olutta ja makkaraa niin tuuli tyyntyi…

  • Jaa

Comments are closed.