logo

Uhrikivi, Hornanmäki, Leppävirta

Aamulla herätessä huomasin paikallislehessä jutun Hornanmäestä ja sen uhrikivestä (kartta). Paikka on erittäin tuttu ja on mielestäni Leppävirran hienoin luontonähtävyys.
Leppävirta-kirjassa kerrotaan tarinaa, jossa Suvaksen selkien molemmin puolin pirut pitivät asuntojaan Vierunvuorella ja Hornanmäellä. Vuori-Kukkarin saari syntyi jättiläisen heiteltyä kiviä Hiidenkalliolta eli Hornanmäeltä Suvakseen. Näillä Vierunvuoren ja Hornanmäen piruilla, hiisillä tai jättiläisillä oli yhteinen hevosenkengitysvasara, jota ne heittelivät äänekkäästi selän yli. Vierunvuori on vierinyt veteen pirujen ajellessa hevosella sen ja Hornanlahen väliä. On pirujen kuultu käyneen ihan Pisanvuorella Nilsiässä asti. Siitäköhän nuo kallioiset Jakamien saaret ovat syntyneet? Totellisuuessa Jakamit on syntyneet meteoriittitörmäyksessä 240–780 miljoonaa vuotta sitten. Suvaksen selät – Kukkari ja Haapaselkä – ovat mahollisesti molemmat meteoriittikraatereita – Suvas on harvinen kaksoiskraateri.
Tuossa talvella peratessani vanhoja valokuvia oli mielessä, että pitäis koota Hornanmäen käynneistä oma postaus, mutta se jäi. Nyt kun asia on tapetilla niin…

Ensimmäisen kerran kävimme Hornanmäellä kesäkuussa 2006. Paikka valikoitui ihan kartan perusteella. Se näytti hyvältä kartalla.

Näkymä mäeltä sai heti haltioihinsa.

Luonnonsuojelualueen reunalla oli tehty juuri aukkohakkuu ja näkymä Suvaksen Jakamille oli mahtava. Silloin saimme itean lähteä meloskelemaan tuolle suojellulle Suvaksen selät halkovalle kalliosaariryhmälle.

Matolahen hiekkaa…

Mäellä oli kolmiomittaustornin jäänteet. Näkötorni olisi kyllä ihan oikeutettu tälle mahtavalle näkymälle.

Suunnittelin paluuta Hornanmäelle kuvauskaluston parantuessa, mutta se jäi. Uuven kimmokkeen sain Hesarissa 28.7.2009 olleesta jutusta, kun piispa Wille Riekkinen ja professori Juha Pentikäinen kiipesi mäelle ja tarkastivat sieltä paikallisen perimätieon mukaan löyvetyn uhrikiven.

Palasin mäelle 2009 joulukuussa kovassa pakkasviimassa. Tarkempaa paikkaa sille kivelle ei jutussa annettu eikä kiveä löytynyt myöskään muinaisjäännösrekisteristä. Joten sen etsiminen laajalta mäeltä oli lähes mahotonta…

Mutta hienoja alkutalven kuvia sain.

Keväällä 2011 palasin etsimään uhrikiveä ja paikallisen alkuasukkaan kanssa puhelimessa turisten, mutten löytänyt… Tai löysin – tietämättäni. Alkuasukas tunnisti sen kuvistani. Se oli halki keskeltä pitkittäisuunnassa. Kiven päällä poltetut uhritulet ovat halkaisseet sen.

Tällä kertaa kuvahaaviin tarttui keväisiä panoraamoja.

Kesäkuussa 2012 vihoin osasin suoraan uhrikivelle ja sain kuvattua sen useammasta suunnasta.

Tällä kertaa kuvahaavista löytyi kesäinen panoraama.

Jakamilta löytyi pitkällä putkella sääskenpesäsaari ja pesäpuu.

Kalansilmakuva viimeisimmältä käynniltäni heinäkuussa 2012. Paljon on muuttunut eka vierailusta. Aukon puut kasvaa ja ajokielto mäelle on poistunut. Nyt näköalapaikalla on jo geokätkökin. Se pitää käyä tässä katsastamassa. Jospa bongaisin sen aiemmin näkemäni kotkan…

Lisäys 5.6.2014 klo 22:35

Kävin tänään Hornanmäellä kurkkaamassa geokätkön ja otin talteen uhrikiven, näköalapaikka Jakamille ja näköalapaikka Enonniemen suuntaan koordinaatit.

Elävee kuvvoo näköalapaikalta Jamameille.

  • Jaa

Comments are closed.