logo

Kolihtanpuron siirtolohkare, Jäppilä

Jäppilässä Kivikurun alue on sellainen paikka, jossa pitää käyä vähintään kerran vuoessa. Alue on täynnä lohkareita – on pirunpeltoa ja suuria irtolohkareita – varmaan satoja. Läksin ottamaan selkoa parista tunnetusta lippaluolasta ja seitakivestä.

Ilima oli mitä parrain – aurinko pilkisteli pilviharson takaa ja asteet nollassa yöpakkasten jäliltä. Sorsakoskentie oli kuiva mutta kun käännyin Poikkilammentielle alkoi ongelmat. Mettäautotie oli sileessä jäässä uriltaan. Liukastelin autolla puolisen kilometriä ensimmäiseen risteykseen, jossa loppumatkan menin mäkeä alas nelipyöräluisua. Mitehän pääsen täältä pois? No, jätin auton vanhalle tiepohjalle ja suuntasin kävellen risteyksestä vasemmalle. Tarkoitukseni oli löytää Kolihtanpuron siirtolohkare (kartta).

Käveltyäni nelisen sataa metriä jäisessä lumessa ja välillä paljaalla tiellä, tien vasemmalle puolen rinteen päälle ilmestyi rintamamiestalon kokoinen mahtava murikka.

Ilmeisesti sokeita varten oli tien viereen laitettu kyltti.

En muista Savossa näin suurta lohkaretta tavanneeni. Kokoa ennakkotiedoissa annettiin: 9.6m x 8.6m x 8m x 2 ja korkeus 7m. Ihme mitat…

Se makasi jännästi terävällä kärellä, jolloin seinät oli sisäänpäin viistot.

Molemmilla reunoilla oli pidetty nuotiota.

Oli sillä korkeutta. En meinannut saaha koko kiveä kuvaan…

Kyllä tuossa saetta pitäs usseempi immeinen.

Palatessa kuvasin tien varressa pienemmän lohkareen.

Sen alle jäi myös pieni tila.

Jatkoi kävellen matkaa mettäautotietä pitkin Kivikurulle päin…

  • Jaa

Comments are closed.