logo

Palluu Ukkokivelle

Viime syssynä löytämämme kalliomualaus Sorsaveen Ukkokivestä on kutkuttanut mieltä siitä lähtien. Kuopion museon arkeologi on siellä käynyt ja toennut sen kalliomaalaukseksi mutta ikää sille se ei alakanut arvailemmaan. Lisäselevityksiä ootellessa oon vahannut kestävee jiätä, jotta voesin palata kivelle.
Tän viikkoo on ollu toistakymmentä astetta pakkasta, joten uskaltauvuin jiälle. Tosin otin ensimmäisestä suaresta katkenneen napakan koivun oksan vaelluskepikseni, jolla koputtelin saarien välejä ylittäessäni ettei vaan ole virtapaikka. Hyvin kesti jiä.
Ilima ol mitä parrain – aarinko mollotti pilivettömältä ja pakkasta ol reilusti toestakymmentä – ja ihan tyyntä. Jiän päällä ol kymmenisen senttiä puuterlunta, joten kääskentely ol heleppoo ja haaskoo. Repolaenen ol tutkina rantoja ennen minua.

Jäniksen jäläkiä ol paljon, mutta ison kissan jäläkiä ei näkynä.

Ukkokivi jäkötti paikoillaan kuusen suojassa (kartta).

Oliskohan kivi suanut nimensä tuosta ilimeestä – aeka vakava Ukko.

Siinähän se maalaus ol tallella.

 

Jotain kummoo tässä maalauksessa on, kun kameralla en meinannut suaha siitä tarkkoo kuvvoo. Liekkö pakkanen sitten vaekuttanut. Sulukimessa ol kummia sivuiäniä.

Pari ruumisarkun kokosta kaivantoa näky näin ohuen lumen aekaan selevästi.

Kiven takana kasvoi vanha huapa, jossa puolvälissä ol isohko reikä. Koputtelin puuta, mutta sen asukas ei näättäytynyt. Liekkö tyhyjillään…

Suaren toisella puolen ol karttaa merkitty kivi. Se näytti yheltä syrjältään ihan Obeliksin hiienkiveltä. Tutkittuani Ukkokiven suaren aloin koluta viereistä Sikosuarta.

Sikosuaresta löytyi monta monituista kiven järkälettä.

Aivan kuutio.

Mammosuaren puolella ol majavan pesä. Vaikutti asutulta.

Sikosuaressa järkäleitä riitti.

Siirryi sitten tutkimaan Mammoa.

Sen Ukkokiven puoleisessa päässä oli haljennut kivi, joka ol aaki ku kirja. Portti aliseen?

Mammossa ol jyrkänne jota tutkiessa löösin pienen jiäpuikkoluolan.

Jyrkänteen lopussa löytyi oikein pohjaveestä muoostunut pien jiävirta.

Siinähän se män kolometuntinen aaringon paisteessa jiällä ja suarissa rymytessä. Kyllä näitten suarien tutkiminen onnistuu talavellakin. Tänne tullaa vielä uuvelleen…

  • Jaa

4 Kommentit

  1. Monta komeaa kiveä olekin löytänyt, mutta niitähän Sorsavedellä riittää. Täytyypä ensi kesän melontareissulla muistaa käydä Ukkokiveä katsomassa. Siinä lähellä on myös isot kalliomuodostelmat Kumpusen länsirannalla.

    • Niin on. Niitä ihhailtiin samalla melontareissulla kun Ukkokivi löyettiin. Ens kesän ohjelmassa on tuon Havukkasaari – Mustaniemi – Kuvajaniemi – Löytölamminvuori vuorijonon tutkiminen. Siellä on pari tunnettua luolaa – voi olla että löytyy lissee. Kuvajanlahen jyrkänteeltä olin syysillna pimetessä jo yhen löytävinäni.

    • Siinä vuorijonossa riittääkin tutkimista. Se on niitä paikkoja jonne on joka kesä palattava.

      Kanteleniemen pohjoisrannalla on kauniita sammalkallioita. Jyrkällä kalliopinnalla viihtyy rahkasammal. Se on moniväristä, vihreän lisäksi myös punaisen ja okran sävyjä.

    • Nepä pittää katastaa samalla. Tunnettu luola on Iso-Vuorisen eteläpäässä olevassa jyrkänteessä. Koholahesta näyttäs olevan lyhin kävelymatka.