Viirulan poijat mualimalle

Rouva Viiru oli vaihtanut vahtipuuta, joten siitä pystyi päättelemmän että poijat ovat pesästä ulkona. Pöntössä ei näkynyt ketään. Sen katseita seurailleen pystyi päättelemmään missä poijat oleilivat.

Juuri pöntöstä lähtenyt löytyi pesäpuun ylemmiltä oksilta.

Tuijotellaan mualimoo…

Toinen poika ol syvemmällä metsässä suuren männyt oksalla.

Venytän kaulaa niin olen isompi – ettäs tiiät.

Ainakin kaksi poikaa Viirulasta selvisi mualimalle – tiiä vaikka enemmänkin. Metsikössä ei paljoo kehtoo liikkua iliman että näkkee missä emo on, ettei vaan eksy vahingossa poikasen lähelle ja sua emoa piälleen.

Viirulan kevät 2013 nuamakirjan albumi.
2015-03-04T10:06:50+00:00 03.06.2013|6 Comments

6 kommenttia

  1. Pasi Lepola 4.6.2013 10:21

    Ihan ainutlaatuista settiä, kiitos että jaat nämä meidän lukijoittesi kanssa!

    • Anssi Toivanen 5.6.2013 09:43

      Kiitos kiitos! Tää aika urbaani perhe. Pönttö on laitettu siten että pöllöjä voi kuvata polulta, jossa turistit ja kalastajat liikkuu jatkuvasti. Ovat siis hyvin tottuneet immeisiin.

  2. Kaarina 4.6.2013 20:36

    Aivan mahtavaa! Hellantuudeli sentään on ne lutusia, vaikka pelottavia yrittävät ollakin. 🙂

  3. Lillin perhe 9.6.2013 22:15

    Koskella on kyllä kaikkea, se on hieno paikka ympäri vuoden!

    • Anssi Toivanen 9.6.2013 22:24

      Kyllä. Välilläkö käy muualla kuvailemassa ja kun palaa koskelle, tulee mieleen sanonta: turha on merta edemmäs…

Kommentointi on suljettu.