Läksimpä käymään kattomassa miten Iiro voi. Ristimme joutsenen eilen vapaustumatkalla pelastuspäivän almanakan mukaan – tosin ei ole tietoo onko hän herra vaiko rouva.

Siellä se makoili missä eilen se viimeksi nähtiin – oli noussut jäälle – keskellä syväväylää. Näytti siltä että aamuinen laiva oli väistänyt sitä kaartaessaan kanavaan.

Kiertelin koskella ja tutut karat siellä päivysti ja pari koskeloa ja sorsaa.

Menin sitten läheiselle laiturille jututtamaan Iiroa. Se nousi  ja alkoi vaappua kohti sulaa – samalla jäkättäen. Mulle tais mätkättää, kun tulin häirihtemään.

Välillä se pyllähti mahalleen, mutta jatkoi matkaa, kun aloin jutella sille.

Hyvin voivan näköinenhän tuo on. Sinne sulaan…

… se molskahti ja alkoi meloskella koskelle päin. No, eipähän ole siinä laivojen tiellä ja koskella riittää syötävää… Hauskasti se välillä ravisutteli pyrstöä. Oiskohan tuo hiukan paleltanut niiltä kohin josta irtos tukko höyheniä?