logo

Vereslihalla

Harmaa vkl ei oikein innostanut kuvvaillemaan eikä retkeilemään. Koskellekaan ei pääsyt kun siellä juoksutetaan – kanavan sulut on auki ja yli ei pääse kuin uimalla tai veneellä. Kallaves on yli tulvarajan. Toiselle puolen olis päässyt – kai – mutta pitäjillä tiet ovat suklaavelliä – ei innostanut, kun en omista maasturia (vaikka pitäisi kun meillä 1.2 km etäisyydellä kirkosta aurataan sitten vasta kun pikku-pököttini ui mahallaan – naapuri osti sen takia citymaasturin). 


No, läksin sitten sieneen. Jospa löytäs vielä muutamia suppiksia. Kiertelin vähän ei reittejä. Tutulla paikalla kalliojyrkänne oli märkä – mikä nyt ei olis märkä näillä ilmoilla. Märän sammaleen joukossa oli punaista – ihan kuin kallio olisi vereslihalla.  Mikähän tuo ilmiö? Nuamakirjassa sain monia ehdotuksia: hematiittia, levää, uhrikivi (hjuumor heittona)… Mikä lie – mutta mielenkiintoinen…


Löysin myös pari unohtunutta suppispaikkaa, mutta suppikset oli jo kaksien lumien jälkeen aika pehmeitä. No, sain kohtuukuntoisista vielä pannullisen kassaan…
  • Jaa

2 Kommentit

  1. Mielenkiintoinen, verta vuotava kivi. Jännä, miten vähän ihmiset kuvaavat kivien pintoja, niissä on kokonaisia maailmoja. Tai, ehkä kuvaavatkin, mutta eivät laita näytille blogeihin. Hieno kuva…:)

    • Kalliot ja järkäleet ovat kiehtovia paikkoja. Kyllä niitä tarttuu kameran kennolle paljon… Jokunen aina päätyy tännekin 8)